Juhlavuositeemainen Partioviikko keräsi tuhansia partiolaisia pääkaupunkiseudun kisoihin, illallisiin, paraatiin ja muihin tapahtumiin.
Partioviikkoa vietettiin kaupungilla ja lippukunnissa 21.–27. huhtikuuta. Tänä vuonna pääkaupunkiseudun tapahtumissa näkyi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten 50-vuotisjuhlavuosi.
Partioviikko on vauhdikas valtakunnallinen tapahtumaviikko täynnä toimintaa eri ikäisille. Sitä vietetään keväisin viikolla, jolloin on partiolaisten suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjön päivä.
Popparilla 1 200 kävijää

Partioviikon tiistaina valtakunnallinen yhteistapahtuma Koko Suomen partioilta kutsui kaikki mukaan partion toimintaan.
Pääkaupunkiseudulla tapahtumaa vietettiin näkyvästi: kokonaista kolmena iltana (22.–24.4.) PäPa kaappasi Kampin Narinkkatorin itselleen. Aiempien vuosien tapaan Pop up -kolo eli Poppari tarjoili ohjelmaa kaikille ikäkausille ja tietoa uusille partioon tutustujille. Monet olivat tulleet paikalle oman laumansa tai vartionsa kanssa ja samoajille oli keskiviikkona oma nuotioilta.
Ohikulkijat seurasivat uteliaina, kuinka partiolaisryhmät kiersivät tehtäväpisteillä keräämässä leimoja poppari-passeihin. Kiipeilykontti ja pomppulinna erottuivat näkyvimpinä joukosta, mutta monen sudarin mielestä jännin rasti oli puolijoukkueteltan suojiin kätketty pakohuonetehtävä.
Parasta mainosta partiolle oli kuitenkin se, miten partiolaislapset ja -nuoret jatkoivat tehtäväpisteillä kiertämistä iloisina silloinkin, kun kylmässä illassa alkoi sataa – huput vain päähän!

Maailman 13. nopeimmat partiotaitokilpailut
”Eräänä huhtikuisena aamuna aurinko nousi kultaisena horisontissa ja valaisi Nuuksion kansallispuiston kevääseen heräävät metsät. Juuri 50 vuotta täyttänyt Päpa oli päättänyt juhlistaa syntymäpäiväänsä unohtumattomalla tavalla: seikkailemalla pääkaupunkiseudun upeimmissa paikoissa…”
Rento yhden illan minikisailu Maailman 13. nopeimmat PT-kisat keräsi torstaina 90 aikuista ja vaeltajaa rentoon kisailuun. Mukana oli niin partiolaisia kuin partioon tutustujia.

Tehtävien ja rastien teemana oli tänä vuonna Pääkaupunkiseudun Partiolaisten juhlavuosi. Kaupunkinokkeluutta, -ketteryyttä, viisautta ja näppäryyttä haastaneet rastit kuljettivat 23 joukkuetta ympäri Töölönlahtea.
Malja partiojohtajuudelle!

Partiojohtajien juhlaillallisille Kampin Kilta-saliin kokoontui perjantaina 95 partiojohtajaa juhlistamaan Partioviikkoa ja pyöreitä vuosia. Illalliskutsun saivat kaikki PäPan partiojohtajavaltakirjalliset.
Iltaa vietettiin glamourin ja johtajahuollon merkeissä, kolmen ruokalajin ääressä rentoutuen. Illan kunniavieraita olivat tuoreet pj-valtakirjan ansainneet, jotka saivat illallisen lahjaksi.
Piirin kevätmestaruuskilpailut
Kaakkois-Helsingin lippukunnat kutsuivat kaikki seikkailijat, tarpojat ja samoajat kisaamaan Pääkaupunkiseudun Partiolaisten päiväsarjojen piirimestaruuksista. TöllöTörmä keräsi Herttoniemeen 80 kisavartiota.
Kisassa vastaan tulleita teemoja olivat mm. arjen taidot ja turvallisuus, kädentaidot, luova ajattelu ja yhteiskunta.



75 lippukunnan paraati tervehti presidentti Niinistöä
Partioviikko huipentui sunnuntaina perinteikkääseen partioparaatiin. Senaatintorille saapui 75 lippukuntaa eli noin 2 000 partiolaista pienimmästä sudenpennusta vanhimpaan konkariin. Mukana juhlassa oli myös ukrainalaisia partiolaisia.

Harrastusylpeyttä ilmaistiin näkyvästi ja kuuluvasti virallisin asuin, lipuin ja tunnuksin, huudoin ja lauluin. Leppävaaran Korvenkävijöiden lippua kantoi 17-vuotias Reima Henriksson. Paraati oli hänelle jo neljäs, mutta lipunkantajana hän oli ensimmäistä kertaa. ”Lippu on aivan liian pieni, mikä vaikeutti kantamista, mutta on ollut kyllä kivaa!”

Paraatipuheessaan presidentti Sauli Niinistö painotti muistojen ja ystävien merkitystä. Hänen mukaansa partiossa oppii toimimaan toisten kanssa ja huomioimaan muut, jolloin tulee itsekin huomioiduksi.
Niinistö myönsi, että maailman tapahtumat hämmentävät häntäkin, mutta halusi muistuttaa, että myös hyviä asioita tapahtuu: ”Niitä tapahtuu juuri niin paljon, kuin niitä teemme.”
Hopeasusi 159 Mari Voutilaiselle
Tuomiokirkon portailla jettiin myös Mannerheim-soljet sekä Hopeasusi. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema solki luovutetaan partiolaiselle, joka on sitoutunut partion arvoihin ja toiminut innokkaasti partiotehtävissä.
Partiolaisten korkein ansiomerkki Hopeasusi numero 159 luovutettiin Mari Voutilaiselle (Helsingin Kotkat). Tunnustuksen voi saada partiojohtaja, joka on vähintään 20 vuoden ajan toiminut vastuullisissa partiojohtajatasoisissa tehtävissä lippukunnassa, partiopiirissä tai keskusjärjestössä.

Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Eero Kivistö kiitti Voutilaista tämän jo 40 vuotta kestäneestä partiopolusta, jonka varrella Voutilainen on ollut ”aina valmiina” mm. kouluttamaan, kouluttautumaan tai vaikkapa tiskaamaan. Hänet tunnetaan laajasti partioliikkeen edistäjänä niin omassa lippukunnassaan, PäPassa kuin Suomen Partiolaisissa.
Karkkia, kavereita ja rummunlyöntiä
Rastipartio osallistui paraatiin ”pienellä ja pippurisella” 16 hengen kokoonpanolla. Sudenpennut Emma Nyman (10) ja Saima Turunen (10) olivat jo toista kertaa mukana. Heitä paraatiin vetävät kaverit ja karkki, mutta myös huudoista ja rummuista syntyy hyvä fiilis.
9-vuotias Nooa Laine (Rastipartio) oli ensimmäistä kertaa paraatissa ja sai jo vastuullisen roolin: ”Saan kantaa lippukunnan kylttiä, mikä on tosi kivaa.”
Paraati käynnistyi klo 13.15 Senaatintorilta. Reitti kulki Aleksanterinkatua pitkin Mikonkadulle, josta edettiin Pohjois-Esplanadille, Kauppatorille, Mariankadulle ja sieltä taas Senaatintorille. Reittiä reunustivat kannustavat vilkutukset ja iloiset kasvot, jotka etsivät letkasta tuttuja partiolaisia.
10-vuotiaalle Sofia Kaukorannalle (Hespartto) tämä paraati oli ensimmäinen. ”Oli kylmä, mutta silti on hauskaa kävellä ympäriinsä ja huutaa huutoja”, Kaukoranta kertoi. Paraatin päälle luvatut jätskit maistuivat kylmästä säästä huolimatta.
Myös Kaskipartion sudenpennuilla oli hauskaa ja jännittävää ensimmäisessä paraatissan. Asa Varkkola (7) oli odottanut enemmän huutoja, mutta into osallistua seuraavanakin vuonna syttyi: ”Mielestäni marssin hyvin. Ymmärsin sen rytmin, kun kuulin rummunlyöntiä.”


