Partiota voi harrastaa minkä ikäisenä tahansa; kaikille on paikkansa. Eri ikäryhmien ajatukset ajasta, sen kulusta ja käytöstä ovat keskenään yleensä erilaisia, vaikka jokaisen vuorokaudessa on tunteja saman verran.
Sudenpentujen aikaa rytmittävät koulu ja harrastukset, ja vähän isommalla pensselillä maalaten sama jatkuu koko oppivelvollisuusiän ajan. Teini-iässä kavereiden ja harrastusten osuus ajankäytöstä kasvaa, myös opinnot vievät enemmän aikaa kuin alakoululaisilla. Saattaa tuntua, ettei oikein ehdi mitään, vaikka koko ajan tekee jotain ja kalenterikin on täynnä.
Odotettu aikuisuus tuo mukanaan enemmän päätösvaltaa omista tekemisistä, ja sen parina tulee kasvava vastuu. Moni huomaa, että oli tavallaan kivaa olla lapsi – joku muu teki ruoat ja pesi pyykit, siihen ei mennyt omaa aikaa. Paljastuu valheeksi, että aikuiset saisivat tehdä mitä haluavat ja käyttää aikansa, miten huvittaa.
Jossain vaiheessa arki pyörii työn, harrastusten, lemmikkien, lasten ja lasten harrastusten sattumanvaraisen summan ympärillä – kaikilla ei ole kaikkea, mutta jokaisella jotain. Pitäisi ehtiä myös siivota, pitää huolta itsestään ja kunnostaan (jaksat kato sitten vanhanakin kantaa ite kauppakassisi!), pitää yllä ystävyyssuhteita ja nukkua tarpeeksi. Taas tuntuu, ettei aika millään riitä kaikkeen. Moni tinkii unesta.
Olen itse nyt siinä tilanteessa, että lapset ovat muuttaneet omilleen, ja minulla pitäisi olla aivan valtavasti aikaa. Ei ole. Tai no, on, samat 24 tuntia vuorokaudessa kuin aina ennenkin. En edelleenkään ehdi kaikkea mitä haluaisin. Toivelista siitä, mitä tahtoisin tehdä, elää ja kasvaa mukanani.
Pakko priorisoida. Uni on tärkeää ja töissä täytyy käydä. Haluan pitää kiinni perhesuhteistani – siitä, että kotona on hyvä olla, siitä, että saan tavata lapsiani, vanhempiani ja sisaruksiani ja heidän perheitään sekä muita läheisiäni ja ystäviäni. Viimeisen että-sanan jälkeen mainituille tapaamisille tuntuu jäävän liian vähän aikaa. Haluaisin myös harrastaa, retkeillä ja huuhtoa kultaa ihan aina, mutta kaikkea ei voi saada – eikä tarvitsekaan.
Partiosta on tullut minulle tärkeä harrastus, mutta taas: se aika. Luovuin tänä syksynä viikkotoiminnasta, mutta ilokseni minulle on paikka taustatoiminnassa. Ja aikaahan on kalenteri täynnä!
