Iiris Somervuori Vinhal toimi kouluttajana Wosmin ympäristökasvatusaiheisessa seminaarissa, kun kohtasi brasilialaista partiokeskusta edustaneen Renan Vinhalin ensimmäistä kertaa. Kohtaaminen muutti Iiriksen tulevaisuuden suunnitelmat täysin ja nyt hän asuu puolisonsa kanssa Brasiliassa suunnitellen muuttoa Suomeen. Tässä Hepun juttusarjassa käsittelemme suuria tunteita tällä kertaa aiheenamme rakkaus.
Iiris ja Renan ovat olleet naimisissa noin vuoden ja asuvat yhdessä lähellä Brasilian pääkaupunkia. Ensitapaamisensa jälkeen he pitivät yhteyttä WhatsAppin välityksellä, ja pian Iiris päätti matkustaa Brasiliaan tapaamaan Renania. Tuon hetkiset työjärjestelyt mahdollistivat pidemmätkin matkat, mutta käytännön haasteet tulivat nopeasti vastaan: turistina Brasiliassa saa oleskella vain 90 päivää kuuden kuukauden aikana. Pitkä välimatka ja jatkuva päivien laskeminen ennen seuraavaa lähtöä alkoivat käydä nopeasti raskaiksi.
Lopulta Iiris teki päätöksen. Tämä kortti tuli kääntää, ja suhteelle oli annettava mahdollisuus. Hän irtisanoutui päivätöistään Suomessa ja muutti kumppaninsa luokse Brasiliaan. Työviisumin saaminen edellytti työpaikan löytymistä, mutta työnhakua hankaloitti se, ettei ilman sujuvaa portugalin kielen taitoa ollut helppo päästä töihin. Vaihtoehdoksi nousi viisumi perhesiteiden perusteella. Pariskunta oli muutenkin suunnitellut menevänsä naimisiin, mutta viisumiprosessi nopeutti aikataulua ja he avioituivat helmikuussa 2025.
Helmikuu Brasiliassa tarkoittaa sadekautta, joten varsinainen hääjuhla järjestettiin vasta huhtikuussa paikallisessa partiokeskuksessa. Paikalle saapui yhteisiä ystäviä niin Ranskassa järjestetystä seminaarista kuin Suomestakin. Partio näkyi häissä sekä miljöössä, että pukeutumisessa. Monet vieraista olivat pukeneet päälleen partiopaidan tai -huivin. Myös Iiriksen aviomies Renan käytti partiohuivia.
Arjen kulttuurieroja
Iiris ja Renan puhuvat keskenään englantia, mutta kodin ulkopuolella kommunikointi tapahtuu pääosin portugaliksi. Vapaa-ajallaan Renan opiskelee myös suomea. Monikulttuuriseen suhteeseen kuuluvat luonnollisesti kulttuurierot, joista yksi liittyy tapaan kommunikoida.
”Minulle vaikeaa on ollut se, kuinka suoraan brasilialaisessa kulttuurissa asiat sanotaan. Suomessa ollaan usein hiljaa ja kiusaannutaan helposti, mutta täällä ystävätkin sanovat asiat todella suoraan, eikä asioita aina mietitä loppuun saakka. Saati pohdita, kuinka sanoittaa asiansa nätisti”, Iiris kertoo.
Suorasanaisuuteen on ollut totuteltavaa, mutta Iiris näkee siinä myös hyvän puolen: ainakaan asiat eivät jää samalla tavalla hiertämään.
”Lisäksi Brasiliassa on kohteliasta ystäviä nähdessä ehdottaa uutta tapaamista, kuten grillaamista, mutta tarkkoja aikatauluja ei sovita. Voidaan sanoa esimerkiksi ’huomenna’, mutta todellisuudessa nämä suunnitelmat eivät tarkoita juuri mitään”, Iiris selittää.
Kun Renan ensimmäisillä kerroilla lupaili ystävilleen kaikenlaista, Iiris ihmetteli asiaa kotona. Renan oli todennut hänelle, etteivät he oikeasti ole menossa minnekään.
”Toisinaan täällä on vaikeampi ymmärtää, kenen kanssa on hyvä ystävä ja kenen kanssa ei. Suomessa voi olla vaikeampaa saada ystäviä, mutta ystävyys itsessään on selkeämpää”, Iiris toteaa.
Partio yhdistävänä tekijänä
Partiotausta yhdistää Iiriksen ja Renanin kiinnostuksenkohteita ja luo samalla keskinäistä luottamusta.
”Kun mietin meidän tarinamme alkua, onhan se aika hullua ajatella, kuinka lähdin Brasiliaan ja luotin hänen odottavan minua siellä. Se, että toinen on partiolainen, herättää tietynlaista luottamusta”, Iiris muistelee suhteen alkua.
Suhteen alussa rajatyöntekijä oli kysynyt Iirikseltä syytä maahantulolle. Kuullessaan paikallisesta kumppanista viranomaiselle syntyi huoli huijauksesta, ja hän varoitteli Iiristä sekä tiedusteli, oliko tämä tavannut miestä aiemmin.
”Myös perheelleni kumppaniani esiteltäessä asetelma oli erilainen, kun hän oli partiolainen eikä esimerkiksi netissä tapaamani ihminen”, Iiris ajattelee.
Sekä Iiris, että Renan viihtyvät luonnossa ja käyvät usein puistoissa sekä viidakossa bongailemassa eläimiä ja kasveja. He toimivat myös molemmat vapaaehtoisina paikallisessa partiokeskuksessa.
”Tilanteemme on siinä mielessä poikkeuksellinen, ettemme seurustellessamme eläneet pitkiä aikoja omissa kodeissamme. Yhteisessä kodissamme olemme molemmat opetelleet uusia toimintatapoja ja rakentaneet yhteistä arkea”, Iiris kertoo.
Se, että molemmilla on tausta partiossa, auttaa ymmärtämään monia asioita paremmin ja olemaan avoimia eri kulttuureille.
”Olen tuonut kotiimme myös suomalaista kulttuuria. Retkeillessämme viidakossa meillä on käytössä suomalaiset kuksat samalla, kun vyötäröllämme roikkuu viidakkoveitsi. Mieheni keräilee viidakkoveitsiä ja oli innoissaan saadessaan kokoelmaansa suomalaisen puukon”, Iiris naurahtaa.
Arki ja suhde muuttuvassa ympäristössä
Tulevaisuudessa Iiriksen ja Renanin haaveissa on elämän yhdistäminen sekä Brasiliassa että Suomessa. Renanin saadessa oleskeluluvan Suomeen toiveena on löytää elämään rytmi, jonka avulla voisi nauttia molempien maiden parhaista puolista.
”Minulle kokemus Brasiliassa asumisesta on ollut tärkeä, jotta olen päässyt syvemmin tutustumaan Renanin kulttuuriin ja osaan ottaa sen huomioon arjessamme myös tulevaisuudessa. Jos saisimme joskus lapsia, minulle olisi tärkeää huolehtia molempien kielten ja kulttuurien läsnäolosta”, Iiris kertoo.
Yhdessä asuessaan sekä Iiris että Renan ovat opetelleet sanoittamaan ja tuomaan esiin paremmin omia tunteitaan ja tarpeitaan. Vieraassa kulttuurissa eläessä asioista pitää toisinaan keskustella tavallista enemmän, sillä yleiset normit eivät aina kohtaa.
”Toisen ymmärtäminen ei tarkoita toisen muuttamista. On tärkeää oppia tuntemaan toisen toimintatapoja, erityisesti eri kulttuurien kohdatessa, jotta myös ristiriitatilanteissa osaa reagoida paremmin ja ymmärrys toista kohtaan syvenee”, Iiris pohtii.
Ajattelin, että Brasiliaan lähteminen olisi elämäni isoin päätös. Kun tein sen, olin täysin sitoutunut.
Uuteen maahan muuttaminen tuo mukanaan myös erilaisten todellisuuksien kohtaamisen. Iiriksen kohdalla ulkomaille muutto merkitsi elämistä kahdessa todellisuudessa yhtä aikaa.
”Toisaalta olen minä itse uudessa maassa ja kulttuurissa, toisaalta uusi parisuhde täynnä innostavia kokemuksia ja yhteistä arkea. Mukana on myös hetkiä, jolloin kaikki uusi vyöryy päälle ja herää tarve pysähtyä pohtimaan, mitä mieltä itse on siitä, miten asiat täällä tehdään. Sopeutuminen vie aikaa, ja jälkeenpäin ajatellen olisin toivonut olevani itseäni kohtaan armollisempi”, Iiris muistelee.
Kansainvälisestä ystävyydestä tai rakkaudesta haaveileville Iiris muistuttaa varovaisuuden tärkeydestä. Suhde voi olla parhaimmillaan hyvin palkitseva, mutta vaatii aina panostusta ja paljon työtä
”Ajattelin, että Brasiliaan lähteminen olisi elämäni isoin päätös. Kun tein sen, olin täysin sitoutunut. Lähtemättä jättäminen olisi varmasti kaduttanut, joten siinä mielessä kannustan kokeilemaan. Muuten ei koskaan voi tietää, miten olisi käynyt. Lopulta kaikki on mennyt hyvin ja lopputulos on ollut elämäni paras”, Iiris hymyilee.
