Partiolaisten vanhimmat käytössä olevat suoritusmerkit ovat kaukoretkimerkit Karhunhammas, Majavanhäntä ja Kultainen ruori. Nyt neljä partiolaista kertoo omista suorituksistaan näiden merkkien parissa.
Vanhin kaukoretkimerkeistä on Karhunhammas. Sitä on jaettu vuodesta 1955 asti. Kultainen ruori otettiin käyttöön vuonna 1969, ja Majavanhäntä täydensi kaukoretkimerkkien valikoimaa vuonna 1996.
Jokainen kaukoretkimerkki muodostuu kahdesta osasta: itse matkasta siihen liittyvine raportteineen sekä matkan aikana toteutettavasta harrastetutkimuksesta. Karhunhampaan ja Majavanhännän suorittajalla pitäisi olla vähintään kolme vaellusta takanaan ja Kultaisen ruorin suorittajalla kokemusta purjehtimisesta kyseisen luokan aluksilla.
Karhunhampaan ja Majavanhännän suunnitelmat käsittelee Karhunhammasraati, kun taas Kultaisen ruorin hyväksynnästä vastaa Meripartioryhmä.
Ennakkosuunnitelma matkasta ja harrastetutkimuksesta on hyväksytettävä ennen suorituksen aloittamista. Karhunhampaan ja Majavanhännän suunnitelmat käsittelee Karhunhammasraati, kun taas Kultaisen ruorin hyväksynnästä vastaa Meripartioryhmä. Suorittajan tulee olla vähintään 15-vuotias, mutta yläikärajaa ei ole asetettu.
Karhunhammas on vaeltajan kaukoretkimerkki
Jukka ´Hopra´ Hopeavuori suoritti ensimmäisen Karhunhampaansa vuonna 1997. Idea suoritukseen tuli hänen äidiltään, joka keksi, että vaellus olisi sopiva 60-vuotissyntymäpäivälahja. Jukan äidistä olisi ollut mukavaa päästä Lappiin vaeltamaan ja he aloittivat reissun suunnittelun. Suoritus toteutettiin sinä vuonna, kun Jukan äiti täytti 60 vuotta. Tarkoituksena oli tehdä tavallisen vaellusrutiinin lisäksi oheistoimintoja ja arvioida niiden toimivuutta erämaassa.
”Keräsimme tarinoita ja askartelimme sekä valmistimme juhla-aterian kakkukahveineen.”
Vaellusreitti kulki Hetta-Pallas reitin eteläpäästä pohjoiseen. Reittiä he olivat eteläpäästä pidentäneet, jotta matkan pituusvaatimukset täyttyvät. Vaellusreitin pituudeksi tuli 80 kilometriä.
”Ruokahuolto toimi kuivatuilla ruoka-aineilla ja kahdella monipolttoaine-Trangialla. Täydennystä ruokiin hankimme sienistä ja marjoista.”
Jukka on suorittanut myös toisen Karhunhampaan vuonna 2001. Suoritus ajoittui talveen ja tehtiin hiihtäen. Aiheena tässä harrastetutkimuksessa oli ”Ennen kaikki oli toisin? Mikä on muuttunut 40 vuodessa vaeltamisessa ja ympäristössä”
”Aiheeseen innoitti esimieheni töissä, jolla oli Karhunhammas. Toistin saman reitin 40 vuotta myöhemmin. Suoritus oli lista havaintoja tekstinä sekä kuvina paikoista, jotka tunnistimme samoiksi kuin esimieheni vuoden 1961 suorituksessa.”
Hiihtovaellus kulki Raja-Joosepista Jaurujoelle ja sieltä Luiron kautta takaisin. Matkaa reitille tuli noin 110 kilometriä. Ruuat vaellusporukka oli kuivannut valmiiksi ja tavaroita vedettiin perässä ahkioissa.
Sami ´Masi´ Kukkosen karhunhampaan harrastetutkimuksessa tuettiin ja seurattiin ensikertalaisten sekä teiniikäisten vaellus- ja johtamistaitojen kehittymistä matkan aikana. Näitä asioita Sami oli seurannut havainnoimalla, vaihtuvia vastuutehtäviä jakamalla sekä haastattelujen sekä kyselytutkimuksen avulla.
”Kuuden henkilön ryhmä käytti Saariselällä kuusi yötä, kävelivät 87 kilometriä ja pitivät yhden lepopäivän, jolloin teimme 10 kilometrin lenkin Sokostille. Jokainen vaeltaja ehdotti ainakin yhden lounaan ja päivällisen, joista valittiin ateriat. Ruoka-aineiden kuivaamisessa hurahti pari iltaa vaellusta edeltävällä viikolla.”
Kultainen ruori on purjehtijan kaukoretkimerkki
Heikki Karjalainen suoritti Kultaisen ruorin soutuveneellä, jonka jälkeen raati päättikin uudesta säännöstä, että merkki tulee suorittaa purjehtien. Näin syntyi myös uusi ja nuorin kaukoretkimerkki Majavanhäntä.
”Ajatuksena oli suorittaa Karhunhampaan lisäksi toinen kaukoretkimerkki, Kultainen ruori, ilman purjevenettä.”
Heikin partiokaveri Jussi ’Jupo’ Lares halusi suorittaa Karhunhampaan ja niin he aloittivat matkan suunnittelun yhdessä. Tähän aikaan ei vielä ollut estettä suorittaa karhunhammasta soutaen kuten Jussi teki. Silloin riitti, että eteni lihasvoimaa käyttäen eteenpäin. Jussin perheestä löytyi kaksisoutuinen vene ja kaksikko päätti lähteä sillä matkaan.
Suorituksen kohteeksi valikoitui Saimaa ja Heikin harrastetutkimusaiheena oli karttojen syvyystietojen paikanpitävyys verrattuna luotaukseen.
”Tein ennakkosuunnitelman SP:n Meripartioryhmälle ja sain luvan tehdä näillä eväillä suorituksen. Homman ollessa valmis ja raporttini tarkastettavana, oli ryhmässä keskusteltu siitä, voiko kaukopurjehdusmerkin suorittaa melomalla tai soutamalla. Sain lopulta merkkini, mutta sen jälkeen otettiin käyttöön uusi kaukoretkimerkki Majavanhäntä, joka on suunnattu pitkien melonta- tai souturetkien suorittajille.”
Kaksikon suoritus kesti yhteensä viikon ja yöt he nukkuivat telttassa rantauduttuaan. Ruokailut hoituivat kätevästi myös rannoilla tai autioilla saarilla.
”Loppumatkasta tapasimme paljon soutuveneitä, sillä päädyimme Sulkavalle soutukilpailujen aikaan. Osa ihmetteli, miksi pidimme viimeisenä päivänä ruokataukoa luodolla kesken kilpailun. Muiden kiskomista ihaillen totesimme tyytyväisinä soutaneemme Sulkavalle melkein Lappeenrannasta saakka.”
Majavanhäntä on melojan kaukoretkimerkki
Jarmo ´Heinä´ Heinonen suoritti majavanhännän Lemmenjoella kanootilla meloen. Reitti kulki läpi seitsemän kosken ja melontaporukka liikkui kohti ylävirtaa. Jarmon harrastetutkimuksen aiheena oli Lemmenjoen kirkkauden muutokset ennen Inarijärveä.
”Tutkimuksella oli sijansa, sillä teollinen kullanhuuhdonta oltiin juuri kieltämässä.”
Jarmon tutkimus osoitti, että vesi oli kirkasta kaikilta osin. Melontaporukan yllätykseksi vesi oli hyvin korkealla, eivätkä he pystyneet uittamaan kanootteja rannalta kaikkia koskia ylöspäin.
”Hyödynsimme akanvirtaa, eli vastavirtaa, ja rannan kanervikkoa koskissa sekä hilasimme pahimmissa virtapaikoissa kanootteja käsin eteenpäin.”
Ruuat melontaporukka teki Trangioilla. Ruuaksi valmistettiin vuorotellen perunamuusia, riisiä ja makaronia kastikkeita ja lisukkeita vaihdellen. Luonnosta he hyödynsivät marjoja sekä sieniä.
