Kolumni: Partio ja suhteeni luontoon

Huomaan aina reagoivani puolustellen, kun kuulen jonkun ennakkoluuloissaan tai tietämättömyyttään ehdottavan partion olevan pelkkää metsässä rämpimistä ja eräilyä. Partio on paljon muutakin! Toisaalta tarkemmin ajatellen edellä mainitut asiat ovat niitä, joista olen partion kautta saanut eniten irti. En usko, että ilman partiota olisin läheskään niin luonnonläheinen ihminen kuin olen nykyään.

En kuitenkaan ole aina pitänyt luonnossa samoilusta näin paljon. Vaikka olinkin pienenä innokas luonnossa liikkuja, partioretkelle lähteminen lähes tuntemattomassa seurassa pelotti. Ajatus märistä sukista, kiemurtelevista kinttupoluista sekä kasvoja päin hyökkäävistä hyönteisistä suorastaan kauhistutti. Pian kuitenkin opin näkemään luonnossa sen ihmeellisyyden, ja etenkin metsäretket kavereiden kanssa alkoivat tuntua harrastuksen suolalta.

Luontoa oppii ihailemaan täysin uudella tavalla, kun pääsee huomaamaan sen kauneuden lähietäisyydeltä. Etenkin leirit ja tapahtumat, joissa olen päässyt viettämään pitkiä aikoja luonnon helmassa, ovat syventäneet rakkauttani luontoa kohtaan. Partiossa kasvaakin arvostamaan luontoa ja sen monimuotoisuutta.

Luulen, että kovin monessa muussa harrastuksessa en olisi saanut varttua näin monipuolisen erätoiminnan ympäröimänä. Jopa asiat, jotka nykyään tuntuvat arkisilta (kuten teltassa nukkuminen, nuotion sytyttäminen, retki- ruoan valmistaminen tai suunnistaminen) ovat taitoja, joita moni ei välttämättä ilman partiota tulisi edes ajatelleeksi kokeilla, saati opetella ja käyttää.

Siitä asti, kun aloitin partion ensimmäisellä luokalla luontoilu on ollut iso osa harrastusta. Partio on ollut minulle ainutlaatuista toimintaa ja oma luontosuhteeni on saanut kasvaa sen mukana. Kaverini saattavat edelleen ihmetellä, miksi kukaan menisi viettämään viikonloppua keskelle pöpelikköä, vaikka sääennuste lupaisi rakeita tai räntää. En ole itsekään löytänyt tähän suoraa vastausta, mutta vielä koskaan en ole tullut kotiin retkeltä ilman hyviä kokemuksia.