Pyöreitä vuosia täytettäessä on tapana katsella taaksepäin ja muistella menneitä. Meille rakkaan PäPan eli Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:n kohdalla muisteltavaa onkin paljon. Syntymäpäivien aikana on myös tapana kehua – ja PäPan kohdalla kehuttavaakin on. PäPa on toiminut monella tavalla suomalaisen partioliikkeen edelläkävijänä. Tänä päivänä olemme pääkaupunkiseudun suurin nuorisojärjestö ja yhdessä teemme vuosittain noin miljoona tuntia vapaaehtoistyötä.
Juhlahumun seassa olisi kuitenkin hyvä miettiä seuraavaa viittäkymmentä vuotta ja kysyä: mitä muistelemme vuonna 2075 juhliessamme satavuotiasta PäPaa? Kysymys on harvinaisen ajankohtainen, sillä useat isot tulevaisuuden kysymykset vaativat erilaisia päätöksiä ja ratkaisuja.
Vastuullisuuskysymyksissä on tehty paljon oikein, mutta karu fakta on se, ettei yksikään partiopiiri tee tarpeeksi ehkäistäkseen luonnon monimuotoisuus- ja ilmastokriisiä. Partiopiirin toimintaa ohjaa partion arvot, ja jos haluamme viiden kymmenen vuoden päästä todeta toimineemme arvojemme mukaisesti, on uusia kestävyystoimia tehtävä.
Julistamme piirinä, että partio kuuluu kaikille, mutta tavoitteesta kiinni pitäminen vaatii uusia toimia. Kasvava lapsiperheköyhyys näkyy jo nyt haettujen jäsenmaksu vapautusten määrässä. Taataksemme sen, ettei kenenkään partioura lopu taloudellisten syiden vuoksi, on piirin sitouduttava vastuullisen taloudenpidon periaatteisiin, jotta PäPa kykenee vastaamaan lisääntyneiden maksuvapautusten aiheuttamiin tulonmenetyksiin.
Jos haluamme 50 vuoden päästä todeta toimineemme arvojemme mukaisesti, on uusia kestävyystoimia tehtävä.
Anton Riihelä
Viime vuonna PäPa onnistui ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kasvattamaan jäsenmääräänsä. Emme silti voi tuudittautua tilanteeseen, sillä jäsenmäärä on edelleen kaukana siitä, mitä se korkeimmillaan on ollut. Eikä lähelläkään sitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla.
Vastuullisuus, talouskysymykset sekä partion houkuttelevuus: kaikki isoja kysymyksiä, joita kukaan ei voi ratkaista yksin. Voisiko PäPa ottaa juhlavuoden kunniaksi mallia esimerkiksi Ruotsista keräämällä yhteen lippukuntien edustajia miettimään, miltä PäPan tulevaisuus voisi näyttää. Yksikään liike ei selviä ilman positiivista visiota tulevasta. Jos haluamme ylpeydellä juhlia myös satavuotista PäPaa, on katse käännettävä eteenpäin.
Kirjoittaja on vaeltaja Katajanokan Karhunkaatajista ja Hepun toimittaja.
