Kaksikymmentäkaksi vuotta elämässäni on ollut merkittävä porukka. Se syntyi esihistoriallisessa sosiaalisessa mediassa, Vauva-lehden keskustelupalstalla. Siellä syyskuussa 2004 lastaan odottavat äidit keskustelivat kaikesta maan ja taivaan välillä.
Merkittävää tässä porukassa on tietenkin se, kuinka pitkä ystävyys ihmisten välille syntyi, mutta omalla kohdallani näissä keskusteluissa tapahtui jotain merkittävää. Uskaltauduin olemaan välillä eri mieltä joidenkin kirjoittajien kanssa. Se saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta kiltin tytön syndroomasta kärsivälle se oli mullistavaa. Näkemyksiäni luettiin ja tuntui, että arvostettiin. Opin perustelun taitoa. Uskalsin olla vähän enemmän oma itseni.
Olen ihan vakuuttunut siitä, että tämä kokemus on johdattanut minua kohti nykyistä työtäni, papin ammattia. Syysmammat näyttivät, että mielipiteilläni on väliä ja maailmassa riittää tilaa monenlaisille näkemyksille, ilman hylätyksi tulemisen pelkoa.
Kastetoimituksissa puhutaan siitä, kuinka Jumala kutsuu ihmisen nimeltä. Tämä nimenantoon liittyvä juhla on iloinen työtehtävä, täynnä toivoa ja tulevaisuuden tuntua. Iloitsen myös siitä, että saan puhua itselleni tärkeästä aiheesta. Nimeltä kutsuminen ei ajatuksissani liity vain kasteeseen tai vanhaan kirjaan nimeltä Raamattu. Nimeltä kutsuminen tarkoittaa minulle, että jokaista ihmistä lähellä on rakkaudellinen voima. Se on nähty hyväksi, että olemme jokainen omanlaisia. Erilaisuudesta seuraa se, että olemme väistämättä joskus eri mieltä.
Papin työssä tätä erilaisuutta kohtaa paljon. Edelleen vähän jännitän ristiriidoiksi kokemiani tilanteita, vaikka oikeastaan voisin kiittää niistä. Kun riparilla nuori vastaa, ettei kiinnosta, olisi mahtava mahdollisuus keskusteluun. Ryhmässä voisi pohtia, mikä kiinnostaa, mikä tekee jostain epäkiinnostavaa tai miksi jollekulle toiselle sillä onkin merkitystä.
Kaikissa ryhmissä tarvitaan rohkeutta olla erilaisuuden kanssa. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, että ilmapiiri on kannustava. Erilaisissa kokoonpanoissa, harrastusryhmissä ja virtuaalisissa ryhmissä vanhempikin ihminen voi saada kokemuksen siitä, että näkemysten ilmaiseminen ja perusteleminen kannattaa. Omasta kokemuksesta sanon, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
