Paikoillanne, valmiina, retkelle!

Retki ja leiri jäävät mukavampina mieleen, kun on varustautunut sopivasti. Parhaassa tapauksessa reppu ja reissuhenkilö ovat molemmat valmiina – kuten partiolaisen kuuluukin.

Mitä pitää pakata ja kenen, kun partiolainen lähtee viikonlopuksi retkelle tai pidemmäksi ajaksi leirille?

Sääntö numero yksi: Partiolainen pakkaa tavaransa itse. Pienempien tai muuten vain vauhdikkaampien pakkaajien kaverina on vanhemman hyvä olla ja varmistaa, että kaikki tulee huomioitua, mutta lapsi pakkaa tavaransa itse.

Usein retki- tai leirikirjeessä kerrotaan, mitä repussa tai rinkassa täytyy olla mukana. Kirje kannattaa tulostaa, vaikka paperia yleisesti ottaen onkin hyvä käyttää säästeliäästi. Tulosteeseen on helppo merkata, kun tarvike on pakattu. Listasta näkee yhdellä silmäyksellä, miten paljon vielä puuttuu.

Sääntö numero 2: Kaikki mukaan otettava täytyy olla nimikoitu. Ihan pakko ei ole, jos ei ole niin väliä, palaavatko tavarat partiolaisen mukana takaisin kotiin. Erityisesti isommalle leirille lähtiessä kannattaa nimen lisäksi mainita myös lippukunta.

Merkkaustapoja voi olla muun muassa kuulakärkikynä, tekstiilitussi, nimikointitarrat

Retkillä ja leireillä kaikki huolehtivat tavaroistaan itse. Nimeäminen tekee asioista helpompia, sillä ei ole tavatonta, että vaikkapa samanlaisia astioita tai istuinalusia on useampia.

Tyypillisiä retkillä ja leireillä tarvittavia varusteita ovat säänmukaiset vaatteet. Tapahtumaa ei peruta, vaikka sataisi mitä, tai tuulisi kuinka tai olisi tosi kylmä tai kuuma. Poikkeuksen saattaa tosin muodostaa vaarallisen kovaksi yltyvä myrsky. Sääntö numero kolme on siis, että selvitä sääennuste ja huomioi se pakatessa

Miltei aina pakkauslistalla ovat makuupussi ja -alusta. Niiden ei tarvitse olla markkinoiden kalleimpia ja kiiltävimpiä, mutta yöt – ja seuraavat päivät – ovat kurjia, jos ei saa nukuttua. Sääntö numero neljä: Nukkumisvarusteisiin kannattaa panostaa.

Jos retkeily- tai ulkonayöpymiskokemusta ei vielä ole kertynyt, ei luultavasti ole myöskään mittavaa varustevarastoa. Kaiken hankkiminen kerralla ja uutena on kallis paukku, joten kannattaa ensin selvittää, saako tarvikkeita lainaksi tai vuokralle, tai voisiko niitä hankkia käytettyinä.

Laatuun kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Kun retkiä ja leirejä alkaa kertyä säännöllisesti ja into säilyy, kunnollisiin retkeilyvarusteisiin kuluneet eurot muuttuvat miltei sijoituksiksi. Sääntö numero viisi: Tutustu varusteisiin ja opettele käyttämään niitä jo ennen retkeä tai leiriä.

Kannattaako listan ulkopuolisia asioita kantaa mukana? Ehkä. Kokemuksen karttuessa huomaa, mitä reissuilla kaipaa. Ja huomaa myös, mikä on turhaan mukana.

Usein kämppäretkilläkin ruokaillaan omista astioista, telttaretkillä käytännössä aina. Kaupasta saa jos jonkinlaisia retkeilyastiastoja, mutta myös kestomuoviset pakasterasiat toimivat ihan hyvin. Yksi lautanen riittää hyvin, kunhan sen reunat riittävät myös keittoruokiin. Lautasen virkaa voi mainiosti toimittaa esimerkiksi vanha kunnon kuuppa eli vesikauha.

Ihan mitä tahansa ei kuitenkaan kannata ottaa ruokailuvälineiksi mukaan. Astioiden tulee kestää vähän kovempaakin käsittelyä; ei siis lasia tai muuta helposti särkyvää. Myöskään kertakäyttöastiat eivät ole toimiva ratkaisu.

Partiotapahtumien pakkauslistalle kuuluvat usein puukko, kompassi ja tasku- tai otsalamppu. Nämäkään eivät poikkea nimeämistarpeesta. Valoa varten on hyvä olla varaparistot tai varavirtalähde.

Kannattaako listan ulkopuolisia asioita kantaa mukana? Ehkä. Kokemuksen karttuessa huomaa, mitä reissuilla kaipaa. Ja huomaa myös, mikä on turhaan mukana. Vaikkapa kosteuspyyhkeet voivat nousta
arvoon arvaamattomaan varsinkin kesällä hikisissä olosuhteissa. Käytetyt pyyhkeet täytyy luonnollisesti tuoda asianmukaisesti roskiin. Niitä ja muita roskia varten kestävä ja suljettava muovipussi on näppärä retkiroskis.

Kun tarvittavat tavarat ovat kasassa, ne täytyy pakata. Reppu tai rinkka on hyvä – jokainen kantaa itse tavaransa. Pakatessa on syytä huomioida, että vähintään makuupussi pysyy kuivana, vaikka kantamus putoaisi jokeen. Retkitavarakaupoissa myydään erillisiä kuivapusseja, mutta myös ehjä muovikassi ajaa asiansa. Kuivapussien eduksi voidaan laskea kestävyys sekä se, että niitä voi käyttää myös kompressiopusseina, jolloin tavarat vievät vähemmän tilaa.

Jos kantomatkaa on tulossa ollenkaan enemmän, on hyvä sijoittaa painavat tavarat lähelle selkää ja vastaavasti kevyemmät ulommas. Jos rinkassa on erillisiä pienempiä taskuja, niihin voi sijoittaa kävelyn aikana tarvittavia kamppeita, kuten ruokailuvälineet ja juomapullon. Sadevaatteet ja mahdollinen taukotakki ja istuinalusta on hyvä saada helposti käyttöön ilman, että joutuu tyhjentämään koko rinkan. Nopeasti saatavilla kannattaa pitää myös vessapaperi ja ensiapupakkaus sekä välipalaa.

Kun reppu tai rinkka on kotona valmis, se ei ehkä olekaan ihan valmis. Retken tai leirin luonteen mukaan jokaisen osallistujan täytyy ottaa jotain yhteisiä varusteita kantoon. Vaikkapa vaelluksella se saattaa tarkoittaa ruokaa, keitintä ja sen polttoainetta ja telttaa. Niille täytyy muistaa jättää tilaa.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä: herkut. Herkkujen kanssa vaaditaan malttia ja harkintaa. Väsyneenä pala suklaata voi pelastaa tilanteen – kunhan se ei ole sulanut pitkin rinkkaa. Karkkia ei kannata kantaa mukana määrättömästi, sillä sen hyöty painoon suhteutettuna on mitätön. Hyviä vaihtoehtoja ovat kuivatut hedelmät, pähkinät ja mantelit. Ne eivät ole keleistä moksiskaan ja ovat hyvää ravintoa.

Sääntö numero kuusi: Lähde matkaan mieli avoinna. Kaikki ei ehkä mene ihan suunnitelman mukaan, mutta ei se haittaa. Erään lippukunnan kesäleiriläiset päätyivät väärään pitkänmatkanjunaan, ja oppivat, että se on ihan ok. Perille päästiin silti, vaikkakin mutkan kautta. Sitä mutkaa muistellaankin pitkään – ja hymyillen!