Pääkaupunkiseudun Partiosäätiö sekä Helsingin Partiopoikain Kannatusyhdistys omistavat yhteensä noin 500 hehtaaria metsää. Metsät sijaitsevat säätiön ja kannatusyhdistyksen omistamien leirikeskusten ja kämppien yhteydessä. Mutta miten metsistä huolehditaan?
Suomessa metsät ovat aina jonkun omistamia ja metsänomistaja vastaa sen hoidosta. Yksityiset ihmiset omistavat suurimman osan Suomen metsistä, mutta myös erilaisilla yhteisöillä on omia metsiä. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten taustalla toimivat Pääkaupunkiseudun Partiosäätiö ja Helsingin Partiopoikain Kannatusyhdistys omistavat yhteensä noin 500 hehtaaria metsää.
Metsänhoidossa oleellisinta on metsänomistajan tavoite. Jos metsänomistajan tavoitteena on saada metsästä rahallista tuottoa, tärkeintä ovat oikea-aikaiset hoitotoimenpiteet. Jos tavoitteena on luonnonsuojelu ja monimuotoisuuden säilyttäminen, hoitotoimenpiteiden oikea-aikainen suorittaminen ei ole yhtä oleellista.
Partiomaisessa metsänhoidossa korostuvat monet eri arvot, eikä tavoitteena ole vain rahallisen tuoton maksimointi tai metsien suojelu. Partiolaisten metsänhoidossa painottuu virkistyskäyttömahdollisuuksien huomiointi, mikä voidaan huomioida hoitotoimenpiteissä esimerkiksi siten, että metsiin pyritään menemään koneilla mahdollisimman harvoin ja metsästä poistetaan mahdollisesti vaarallisia pystyyn lahonneita puita.
Partion ensisijainen tavoite metsäomaisuuden suhteen ei ole maksimoida taloudellista tuottoa, mutta tärkeää on kuitenkin myös se, että omistettu metsä tuo taloudellista turvaa. Säätiöllä ja kannatusyhdistyksellä on myös pienempiä metsäalueita, joissa ei harjoiteta lainkaan metsätaloutta. Lisäksi partiolaiset omistavat suojeltuja metsäalueita esimerkiksi Kavalahdessa ja Kiljavalla.
Anna Haavikko on pitkän linjan partiolainen, joka on pestissään Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kiinteistöryhmässä päässyt mukaan partiomaisen metsänhoidon pariin. Annan partiohistoria on kirjava. Hän on kahlannut läpi lukuisia pestejä omassa lippukunnassaan Helsingin Hakatytöissä sekä Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa.
Ammatillinen osaaminen mukaan partioharrastukseen
Nykyisin Anna toimii piirin kiinteistöryhmässä, jonka tehtävänä on kehittää piirin kämppiä ja metsiä. Hän kuuluu kiinteistöryhmän osana toimivaan kolmen hengen metsäporukkaan. Pesti sopii Annalle hyvin, sillä hän on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteen maisteri ja työskentelee metsänhoidon parissa.
Kiinteistöryhmän osana toimiva metsäporukka toimii lähinnä periaatetasolla: ryhmä keskustelee siitä, miten säätiön metsiä hoidetaan ja hyödynnetään. Ryhmän toiminnan alussa mukana oli myös käytännön työtä, kun ryhmä pääsi Annan johdolla kokeilemaan raivaussahan käyttöä. Nyt ryhmän toiminta on siirtynyt kohti suunnittelua ja paperipartiota.
Metsäporukan toiminta ei ole lähtenyt tyhjästä, sillä säätiöllä ja kannatusyhdistyksellä on ollut jo ennestään linjauksia siitä, miten metsiä hoidetaan. Metsäporukka on tehnyt jo olemassa olleiden linjausten jatkotyöstöä ja pohdintaa siitä, mitä näiltä metsiltä halutaan. Metsäporukka ei kuitenkaan päätä metsien käytöstä, vaan luonnostelee ehdotuksia siitä, miten metsien kanssa toimitaan.
Metsien hoito on tärkeää myös tulevaisuudessa
Metsänhoidossa monimuotoisuuden huomiointi ja luonnon kunnioittaminen ovat tärkeässä roolissa myös tulevaisuudessa. Metsien käyttö Suomessa tuskin tulee loppumaan, eikä sen tarvitsekaan loppua. On kuitenkin hyvä huomioida, että metsiä tulee hoitaa myös luonnonhoidon näkökulmasta, jotta metsien käytön hyväksyttävyys säilyy tulevina vuosikymmeninä. Luonnonhoidolla viitataan monimuotoisuutta ylläpitäviin ja edistäviin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi monimuotoisuutta vahvistavien lahopuiden säilyttämiseen.
Tulevaisuudessa partiolaisten metsien hoidossa on tärkeää varmistaa, että partiolaisten omissa metsissä luontoa hoidetaan mahdollisimman hyvin sekä luonnonhoito että metsänhoito huomioiden. Partiolaiset voivat toimia esimerkkinä muille, jos partiolaisten omissa metsissä luonnonhoito huomioidaan mahdollisimman hyvin.
Omien metsien hoitamisen lisäksi partiolaisten kannattaa mahdollisuuksien mukaan osallistua julkiseen keskusteluun metsistä ja olla mukana vaikuttamassa – ovathan partiolaiset metsien retkeily ja virkistyskäytön asiantuntijoita. Lippukunnan toiminnassa kannattaa huomioida myös omien taustayhteisöjen, kuten seurakuntien, omistamat metsät. Hyvä yhteys taustalla toimivaan tahoon voi tarjota mahdollisuuden päästä vaikuttamaan metsien käyttöön.
Partioryhmien viikkotoiminnassa voi mahdollisuuksien mukaan perehtyä metsänhoitoon. Paikallisilta metsänhoitoyhdistyksiltä voi kysellä metsänhoidosta, ja esimerkiksi kolon tai kämpän tuntumassa sijaitseville hakkuille voi mennä tutustumaan metsänomistajan luvalla. Omaa suhtautumista metsänhoitoon kannattaa myös reflektoida.
Metsässä tehtävät toimenpiteet ovat tunteita herättäviä ja on hyvä muistaa, että metsänomistajalla on oikeus päättää metsänsä hyödyntämisestä lakirajojen puitteissa. Metsänhoito vaatii perehtymistä, sillä sitä säätelevät esimerkiksi metsälaki ja vesilaki, kaavat ja mahdolliset metsäsertifioinnit. Metsää hoidetaan aina näiden kaikkien ehtojen puitteissa.
