Maija Savolainen, 44, on Helsingissä asuva valokuvaaja ja meripartiolainen. Hän tekee Aalto-yliopiston taiteen ja median laitoksella valokuvataiteen väitöskirjatutkimusta, joka liittyy monimuotoisempaan purjehduskuvastoon ja luonnonsuojeluun.
Maija aloitti partioharrastuksen 8-vuotiaana Turun Tähtitytöissä ystävän äidin suosituksesta. Vaikka ystävä ei jatkanut partiota, Maija innostui siitä heti. Hän pysyi aktiivisesti mukana 23-vuotiaaksi asti ja toimi monissa eri tehtävissä, muun muassa lippukunnanjohtajana. Aktiivisten partiovuosien jälkeen harrastus painui pidemmäksi aikaa taka-alalle lukuun ottamatta satunnaisia purjehduksia lippukunnan purjevene S/Y Meritähdellä.
Maija palasi partion pariin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen liittyessään meripartiolaisten suurleiri Satahangan leirilehden valokuvaajaksi. Maija halusi kehittyä valokuvaajana ja tiesi, että oppiakseen parhaiten hänen on kuvattava mahdollisimman paljon. Taideopinnot olivat luoneet Maijalle myös uuden visuaalisen perspektiivin meripartioon.
Etäisyys partioon avasi Maijan silmät ikään kuin ulkopuolisesta näkökulmasta. ”Havahduin siihen, että tämähän on aika mieletön ympäristö: nuoret ihmiset tekevät asioita yhdessä luonnossa ja pitävät hauskaa!” Maija hehkuttaa.
Partiossa opittu reippaus ja yhteistyökyky ovat hyödyksi työelämässä
Maija pitää meripartiota mahtavana harrastuksena sen yhteisöllisyyden vuoksi. Vaikka joidenkin partiolippukuntien binäärinen sukupuolijako tyttö- ja poikalippukuntiin on Maijan mielestä osittain ongelmallinen, hän muistelee lämmöllä omaa kokemustaan tyttölippukunnassa siellä vallinneen erityisen oppimisympäristön vuoksi.
Hän muistaa, kuinka veneessä kaikki tekivät tehtäviä omien kykyjensä mukaisesti. Voi olla, että sekalippukunnassa jotkin tehtävät olisivat jakautuneet niin sanottuihin tyttöjen ja poikien töihin. Maija koki lippukuntansa hyvänä paikkana kasvaa ja rakentaa identiteettiä. Koulussa hän sai osakseen kiusaamista ja etsi omaa paikkaansa. Partiossa hän pystyi kuitenkin olemaan reipas, rohkea ja omanlaisensa persoona.
”On yhteistyön sujumisen eduksi, että kaikki pystyvät avoimesti näyttämään taitonsa, tavoitteensa ja tunteensa”, Maija toteaa. Hän on huomannut, että näiden asioiden jakaminen on kuitenkin helpompaa ja tyypillisempää naisporukoissa.
Maija kokee partion yhdessä tekemisen valtavan arvokkaaksi ja sellaiseksi, mitä ei voi muualta saada. Aikuisena hän on todennut, että partiossa opittu reippaus ja yhteistyökyky ovat hyödyksi työelämässä. Vaikka kuvataiteilijan ammatti on usein yksilökeskeistä ja yksilösuoritukseen perustuvaa, Maijalle kaikkien mieluisinta on toimia ryhmässä. Hän arvelee sen johtuvan juuri partiotaustastaan.
”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan partioharrastuksen vaikutukset omaan toimintaani”, Maija naurahtaa.
Valokuvaamalla voi vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tuoda esiin moninaisuutta
”Purjehdus mielletään usein tietyn varallisuusluokan harrastukseksi, mutta meripartio tekee siitä saavutettavaa, ja se on mielestäni hieno asia”, Maija sanoo. Hänellä ei itselläänkään ollut sidettä purjehdukseen esimerkiksi perheen kautta, vaan rakkaus saaristoon ja mereen syttyi meripartiossa.
Maija ajattelee, että valokuvaamalla hän voi vahvistaa ja luoda yhteisöllisyyttä sekä rakentaa identiteettejä. Siten hän voi mahdollisesti vaikuttaa purjehduksen saavutettavuuteen ja saada monimuotoisemman ryhmän kiinnostumaan lajista.
”Ajattelen, että kuvatessa voin luoda yhteishenkeä, sillä valokuvilla voin tuoda näkyväksi niitä tapoja, joilla nuoret toimivat yhdessä”, Maija kertoo.
Maija ajattelee, että purjehduksesta näkyvä kuvasto mediassa keskittyy usein miesten yksilösuorituksiin. Hänen tutkimuksensa yhtenä tavoitteena on tuottaa kuvia, jotka esittävät moninaisemmin erilaisia ihmisiä harrastamassa purjehdusta.
”Kuvilla voi myös luoda sitä todellisuutta, jossa elämme”
Maija Savolainen
Maijan kokemuksen mukaan partiossa vallitsee vahva reippauteen ja sosiaalisuuteen kannustava ilmapiiri. Se on aina ollut hänelle luontevaa, mutta hän on huomannut, että ujompien ja arempien ihmisten voi olla vaikeampaa toimia tällaisessa ympäristössä. Saavutettavuus ja moninaisuus partiossa ovat edistyneet merkittävästi, mutta Maija pohtii, olisiko partiolaisten luonteenkuvan mahdollista tulla vielä monipuolisemmaksi.
”Partio on kasvattanut siihen, että aikuisenakin ajattelee kaiken olevan mahdollista”
Kun Maijalta kysytään mieleenpainuvia partiomuistoja, hänen on vaikea nimetä yhtä tiettyä.
”Partio on minulle oma tunnemaailmansa”, Maija summaa.
Maija otti hiljattain yhteyttä vanhaan lippukuntaansa väitöskirjaprojektiinsa liittyen ja päätyi keskustelemaan vanhan ryhmänjohtajansa kanssa. Hän on yhä aktiivinen lippukunnassa ja tokaisi tapaamisessa humoristisesti Maijalle: ”On erikoista, että sinustakin tuli taiteilija, olithan lapsena ihan normaali!”
Maija koki merkitykselliseksi tavata perheen ulkopuolisen ihmisen, joka muisti hänet edelleen vuosien takaa. Partiossa voi siis syntyä monenlaisia tärkeitä kohtaamisia. Huumorin sävyttämän kommentin myötä Maija haluaa kuitenkin myös purkaa yleistä myyttiä taiteilijuudesta.
”Taiteilijan ei tarvitse olla outo tai hullu – taiteilija voi olla ihan tavallinen toimistotyöläisen kaltainen ihminen”, Maija naurahtaa.
Aikuisena Maijalle partiossa ihaninta on ollut se, kuinka hänet on vuosikymmenien tauon jälkeen otettu avosylin vastaan. Maija on saanut paljon apua muun muassa väitöskirjaansa liittyvien kuvausten järjestämisessä ja kokee, että partiolaisten kanssa on helppo työskennellä yhdessä.
”Partiossa sai jo nuorena ottaa paljon vastuuta esimerkiksi ryhmänjohtajana toimiessa. Se on kasvattanut siihen, että aikuisenakin ajattelee kaiken olevan mahdollista”, Maija hehkuttaa.
Maijan meneillään olevan projektin valokuvia on mahdollista nähdä ensi vuonna Turussa Valokuvakeskus Perissä 8.8.–7.9.2025.
