Joskus partiopolku jatkuu uudessa lippukunnassa – toisella paikkakunnalla tai jopa saman kaupungin sisällä. Uuteen ryhmään liittyminen voi tuntua aluksi jännittävältä, mutta useimmiten se tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja ystäviä. Hepun toimittaja Suvi kertoo omista kokemuksistaan uuden lippukunnan löytämisestä yhdessä kahden muun lippukuntaa vaihtaneen nuoren kanssa.
Vuoden 2017 syksyllä pakkasin viimeiset tavarani pakettiautoon, suljin muuttoauton ovet ja suuntasin Pohjois-Pohjanmaalta kohti Helsinkiä. Edessä odotti uusi arki kaukana kotoa.
Partio merkitsee minulle ennen kaikkea yhdessä jaettuja arvoja ja vahvaa yhteisöllisyyttä. Noin puolen vuoden päästä muutosta, tunsin kaipaavani kaiken uuden keskelle jotain tuttua ja päätin etsiä itselleni uuden lippukunnan Helsingistä. Muistan selailleeni eri lippukuntien sivuja – aina ilmapartiosta retkeilypainotteisiin ryhmiin – ja olleeni vaikuttunut toiminnan monipuolisuudesta.
Ajattelin, että lippukunnan vaihto voisi parhaimmillaan avata uusia mahdollisuuksia, joita kasvattilippukuntani ei ollut pystynyt tarjoamaan. Niinpä päätin liittyä mukaan meripartioon.
Muistan yhä, miten jännitin ensimmäistä kokousta. Käteni hikosivat, ja irvistelin itsekseni oven takana odottaessani, että joku tulisi avaamaan sen. Lopulta kokous sujui ilmeisesti hyvin, sillä sille tielle olen jäänyt.
Jokainen meistä on ollut joskus uusi
Myös pitkään partiossa mukana ollut Henri Tammi etsi itselleen uutta lippukuntaa muutettuaan Pohjanmaalta Tampereelle korkeakouluopintojen perässä. Henrille oli alusta asti selvää, että hän haluaa jatkaa partiota myös uudella paikkakunnalla.
”Partiossa on matala kynnys löytää oman henkisiä kavereita ja tuttuja”, Henri toteaa.
Siinä missä minä valitsin lippukuntani nettisivujen ja houkuttelevien Instagram-sisältöjen perusteella, Henri tiesi jo kaksi vuotta etukäteen, mihin lippukuntaan hän Tampereella haluaa liittyä.
”Etsimällä en lippukuntaa itselleni löytänyt, vaan olin kuullut toiminnasta muilta Pohjanmaalta Tampereelle muuttaneilta partiolaisilta. Lippukunta on nuori, ja mukaan on liittynyt myös paljon muita vasta paikkakunnalle muuttaneita”, Henri kertoo.
Henrin tavoin en ollut ainoa vastikään Helsinkiin muuttanut, jota kiinnosti meripartiotoiminta. Uusi lippukunta otti minut lämpimästi vastaan, ja aloin käydä aktiivisesti oman ikäkausiryhmäni kokouksissa.
Samalla aloitin myös tarpojaryhmän johtajana. Mahdollisuus toimia johtajana oli ensimmäinen pieni kulttuurishokki, jonka uusi lippukunta tarjosi. Kasvattilippukunnassani johtajilta edellytettiin täysi ikäisyyttä, joten 16-vuotiaana olin vaikuttunut minulle annetusta vastuusta.
Näin jälkikäteen ajattelen, että se oli tärkeä tekijä myös omaan sitoutumiseeni toimintaan. Uuteen lippukuntaan sopeutuminen ei kuitenkaan ollut pelkästään helppoa. Jouduin pohtimaan paljon omaa identiteettiäni: olenko nyt pohjalainen vai etelähelsinkiläinen?
Uudet huudot tuntuivat aluksi vierailta – vanhat muistaisin ulkoa, vaikka unissani. Välillä tunsin myös kaihoa, kun huomasin monien ympärilläni jakavan muistoja, joihin en pystynyt samaistumaan. Mietin, voisinko olla mukana kahden lippukunnan toiminnassa yhtä aikaa.
Henri vaihtoi satavuotiaasta poikalippukunnasta vain kolme vuotta vanhaan sekalippukuntaan. Muutos oli suuri, ja kokemukseen vaikuttivat sekä lippukuntien erilaiset perinteet että käytännön resurssit. Uudella lippukunnalla ei ollut vielä omaa koloa Henrin liittyessä mukaan.
”Moni liittyy partioon sudenpentuna, jolloin mukaan lähteminen on luontevaa eikä sitä tarvitse erityisesti pohtia”.
Vanhempana lippukunnan vaihtaminen tuntuu vaikeammalta ja vaatii uskallusta astua epämukavuusalueelle, Henri pohtii.
Henri koki kuuluvansa uuteen lippukuntaansa viimeistään noin vuosi liittymisensä jälkeen, kun hän aloitti sudenpenturyhmän johtajana. Toimintaan mukaan pääsemistä hidasti koronaepidemia ja lähitoiminnan puute.
”Vaikka lippukunta olisi kuinka vastaanottavainen, täytyy myös itse päättää, että haluaa tulla osaksi toimintaa. Se tarkoittaa sitä, että täytyy käydä monenlaisissa tapahtumissa ja kokoontumisissa. Ehkä kolmen tai viiden tapahtuman jälkeen alkaa jo nähdä tuttuja kasvoja ja olo tuntuu luontevammalta. Siitä se sitten lähtee”, Henri neuvoo.
Lippukunnan vaihtaminen omalla paikkakunnalla
Toisinaan kaipaamme vain muutosta ympärillemme, ja silloin uuden lippukunnan etsiminen voi tuntua ajankohtaiselta. Näin kävi Esko Raikuselle, joka päätti vaihtaa lippukuntaa 17 vuoden jälkeen.
”Koin, että ympärilläni oli paljon negatiivista energiaa, enkä enää päässyt osaksi lippukunnan toimintaa samalla tavalla kuin ennen”, Esko kertoo.
Päätös oli Eskolle luonnollisesti vaikea, sillä lippukunnan ympärille oli muodostunut tärkeä yhteisö, melkein kuin toinen perhe. Tutusta porukasta lähteminen oli suuri kynnys.
”Päätöksen tehtyäni koin kuitenkin helpotusta. Uuden lippukunnan löysin ystävän kautta, joka ehdotti, että voisimme yhdessä johtaa sudenpentulaumaa. Palaset loksahtelivat kohdalleen, ja liityin mukaan”, Esko muistelee.
Uusi lippukunta on tarjonnut Eskolle samanmielisiä aikuisia ja nuoria, joiden kanssa ajatukset kohtaavat ja joiden kanssa saa olla oma itsensä. Lippukuntaan tutustumisen jälkeen Esko on kerennyt toimia niin akelana, samoajaluotsina kuin turva-aikuisena. Eskosta on muodostunut jo lippukunnan vakiokasvo.
Yhteys vanhaan säilyy
Lippukunnan vaihdosta huolimatta Henri on yhä yhteydessä vanhaan lippukuntaansa. Hän on muun muassa mukana tukiyhdistyksen toiminnassa ja taittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lippukuntalehteä.
Kasvattilippukunnan tukiyhdistys kokoontuu toisinaan myös muilla paikkakunnilla, ja nyt Henri on vastuussa Tampereen kokoontumisista.
Eskolla on vanhassa lippukunnassa yhä hyviä ystäviä, joiden kanssa hän on aktiivisesti tekemisissä.
”Lippukuntaa vaihtaessa kannattaa olla mahdollisimman avoin ja reilu muita kohtaan”, Esko toteaa.
Henrin ja Eskon tavoin myös minulla on edelleen hyviä ystäviä vanhassa lippukunnassa, joiden kanssa vaihdamme aktiiviesti kuulumisia, kohtaamme suurleireillä ja muistelemme yhdessä vanhoja. Nyt ajattelen olevani aktiivinen etelähelsinkiläinen, jonka partiopaidassa yhä loistivat Pohjanmaan partiolaisten merkit.
