Vinkkejä haastavan ryhmän johtamiseen

Ryhmän johtaminen partiossa on pääosin palkitsevaa ja kivaa – mutta ei kuitenkaan aina. Toisinaan johtajalla voi olla takanaan raskas päivä opinnoissa, töissä tai henkilökohtaisissa asioissa, ja silloin pienetkin hankaluudet saattavat tuntua nujertavilta. Johdettavassa ryhmässä saattaa myös olla yksi tai useampi tavanomaista enemmän huomiota vaativa lapsi tai nuori, ja silloin vaaditaan johtajiltakin paljon. Mikä avuksi, jos omat keinot loppuvat?

Kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä. Ryhmää tai laumaa johtaessa olisi arvokasta, jos onnistuisi pitämään huonona päivänä synkkyyden itsellään sillä tavoin, ettei harmitus leviä koko ryhmään. Johtajat ovat kuitenkin vastuussa siitä, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Ihmisiä tässä ollaan kaikki, eikä tunteille ole paljoa tehtävissä. Käytökseensä jokainen voi onneksi vaikuttaa, ja monet tietävätkin, mikä omaa oloa helpottaa.

Päästä paha ulos

Puhu, puhalla, halaa, huuda, juokse tai laula; tee jotain mikä saa hankalan tunteen loivemmaksi. Ehkä puhelu parhaalle ystävälle tai keskustelu johtajaparin kanssa ennen kokouksen alkamista auttaa. Tai hengittely aivan kaikissa rauhassa, pitkiä sisäänhengityksiä ja vielä pidempiä ulospuhalluksia.

Voit myös kertoa ryhmällesi, että sinulla on ollut tänään raskas päivä. Harmia ei välttämättä tarvitse sen suuremmin avata, jos ei siltä tunnu. Aika pienetkin lapset ymmärtävät kuitenkin, jos jollain on paha mieli ja ovat usein myötätuntoisia. Samalla koko porukka saa mallia siitä, miten pahan olon tai mielen kanssa voi toimia, ja oppivat myös ottamaan toisen tunteita huomioon.

Haastava käytös ryhmässä – mitä voi tehdä?

Myös lapsilla voi olla satunnaisia vaikeita päiviä. He eivät ehkä osaa tai halua kertoa, mikä puristaa. Parhaimmillaan johtajien tuntosarvet aistivat, että tänään kannattaa antaa Liisan tai Pekan olla tavallista enemmän joko ihan kainalossa tai omassa rauhassaan ja tilanne helpottuu sillä. Jos epätyypillinen käytös on oikein epätavallista, havainnosta on hyvä kertoa lapsen vanhemmille.

Entäpä sitten, jos sama lapsi toistuvasti riehuu tai käyttäytyy sillä tavalla, että käytös häiritsee kokouksen kulkua ja muita lapsia? Ensimmäiseksi yritetty puhe ei ehkä vaikuta millään tavalla.

Lapselle on hyvä sanoittaa, miksi käytös ei ole ok. On myös tärkeää muistaa kertoa, että lapsi itse on erittäin ok. Usein johtajat keksivät itse jonkun toimivan konstin, mutta aina sellaista ei löydy.

Apua ja neuvoja voi pyytää muilta johtajilta tai lippukunnan turva-aikuiselta. Lapsen vanhempien kanssa on hyvä keskustella, jotta hekin ovat tilanteen tasalla. Joskus voi olla kyse siitä, ettei lapsi itse haluaisi käydä partiossa, vaan vanhemmat haluavat hänen käyvän. Halu saattaa toki siirtyä vanhemmista lapseen, mutta pakko ei harrastustoiminnassa yleensä ole hyvä motivaattori.

Kuten muutkin, myös vanhemmat ovat erilaisia. Jotkut suhtautuvat erittäin rakentavasti, kun heille kertoo ongelmasta lapsen käytöksessä, jotkut taas saattavat suorastaan suuttua – reaktiota ei kuitenkaan tiedä ennen kuin kokeilee. Tilannetta auttaa, jos osaa asetella sanansa taiten, ja puhuu hankaluuksista huolimatta lapsesta positiivisesti.

Jossain tapauksessa lapsella saattaa olla jokin diagnoosi, josta johtajien olisi hyvä olla tietoisia. Erityisesti sudenpentuikäiset saattavat tarvita enemmän apua ryhmässä toimimiseen. Jonkun partiotaival onnistuu ekaluokkalaisesta asti siten, että on oma aikuinen mukana ainakin retkillä. Toinen taas hyötyy siitä, että aloittaa partioharrastuksen vasta tokaluokkalaisena, kun kasvulle ja kehitykselle on ollut vuosi enemmän aikaa.

Mitä johtaja voi tehdä?

Partion on oltava kaikille turvallinen harrastus, eikä ketään saa kiusata. Tunnin tai puolentoista aikana kokouksissa johtajilla usein pysyy hyvä käsitys siitä, millainen meininki ryhmässä on. Johtajat ovat myös vastuussa siitä, että kaikki otetaan tekemiseen mukaan. Vaikka lapsille on hyvä antaa suunvuoro ja valinnanvapaus joissain asioissa, esimerkiksi pienryhmät ja parit voivat johtajat jakaa kysymättä asiasta lainkaan. Erityisesti silloin johtajan kannattaa päättää, jos joku tietty jää aina viimeiseksi, kun lapset itse valitsevat ryhmät itse.

Johtajat eivät välttämättä aina huomaa vaivihkaista kiusaamista. Ryhmän säännöissä onkin hyvä sopia siitä, että jos kuka tahansa kokee tai näkee kiusaamista, siitä pitää kertoa johtajille.

Riitoihin kannattaa puuttua heti. Anna kaikille osallisille keskeyttämätön puheenvuoro – jokaisen täytyy saada kertoa oma näkökulmansa. Riidan sopiminen on tärkeä taito, ja siinä johtajat voivat ohjata ja auttaa.

Ryhmät ovat erilaisia. Toisille sopii paremmin aktiivinen ja fyysinen tekeminen, toiset taas jaksavat paremmin myös teorioita ja keskustelua. Yhteistä on kuitenkin se, että sekä liian vaativa että liian helppo tekeminen turhauttaa. Kokoukset ja retket onnistuvat paremmin, kun ajatustyön ja tekemisen suhde on sopiva. Joskus on syytä heittää suunniteltu ohjelma sivuun ja keskittyä vaikkapa leikkiin.