Yhteisen partioystävän menettäminen voi koskettaa laajasti koko partioyhteisöä. Erilaiset sururituaalit kokoavat yhteen muistelemaan ja kunnioittamaan edesmennyttä. Tähän juttuun olemme koonneet lippukuntien erilaisia sururituaaleja, joita kaikkia yhdistävät arvostus ja kaipuu.
Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää
ainiaan. On suuri silloin riemumme,
kun jälleen kohdataan…
Joukko lippukunnan eri ikäisiä jäseniä on kokoontunut partiopaidoissa edesmenneen lippukuntalaisen hautajaisiin. Viulistin soittaessa lippukunnanjohtaja yhdessä nuoremman partiolaisen kanssa käy laskemassa huivin arkun päälle. Viulusäkeistön päättyessä hautajaisväen partiolaiset nousevat pystyyn ja liittyvät mukaan laulamaan tutun säkeistön uudelleen.
Näin eräs partiolainen kommentoi Facebook-julkaisuni kommenttikentässä. Etsiessäni artikkelilleni näkökulmaa kyselin sosiaalisessa mediassa muiden partiolaisten kokemuksia sururituaaleista. Tähän juttuun olen koonnut erilaisia perinteitä ja kokemuksia, joita minulle on jaettu sekä joita olen löytänyt aiemmista partioaiheisista julkaisuista. Todettakoon heti alkuun, ettei ole yhtä oikeaa tapaa muistaa edesmennyttä ystävää, vaan tärkeää on sopia käytänteistä yhdessä omaisten kanssa kunnioittaen heidän ja edesmenneen toiveita.
Sururituaalit
Sururituaalit voidaan määritellä tavoiksi tai perinteiksi, jotka auttavat käsittelemään surua ja joilla kunnioitetaan menehtynyttä. Rituaalit voivat olla sidonnaisia erilaisiin uskonnollisiin, kulttuurillisiin tai yhteisöllisiin käytänteisiin. Myös partiolaisilla on omia tapoja, jotka näkyvät sekä hautajaisissa että muissa hetkissä, joissa vainajaa muistellaan.
Sururituaaleihin liittyy usein erilaisia symboleita, jotka ilmentävät yhteisön surutyötä. Musta suruharso lipussa on yksi perinteinen tapa osoittaa lippukunnan surua. Harso voidaan kiinnittää lippukunnan, piirin tai muun yhteisön tärkeän lipun yhteyteen. Tummanpuvun lisäksi partiolaiset voivat pukeutua partioasuun kunniamerkein.
Maamerkki ”olen mennyt kotiin” löytyy toisinaan esimerkiksi edesmenneiden partiolaisten hautakivistä, kuolinilmoituksista, muistokirjoituksista tai tilaisuuksien ohjelmalehtisistä. Maamerkissä on kaksi sisäkkäistä ympyrää ja se viestii siitä, että merkin jättäjä on lähtenyt kotiin. Tällaisia pronssisia tunnuksia on saatavilla muun muassa Suomen Partiomuseossa.
Muistotilaisuuksissa kynttilän sytyttäminen ja kukkien laskeminen arkun tai uurnan viereen ovat yleisiä tapoja kunnioittaa vainajaa. Partiotoiminnassa eleet voivat saada myös lippukuntakohtaisia muotoja. Joissakin lippukunnissa on tapana laskea partiolaisen huivi arkun päälle tai uurnan ympärille. Toisinaan vainajat ovat myös halunneet huivin jätettävän heidän kaulaansa. Vainajan toiveesta mukaan hautaan voidaan laittaa esineitä, joilla on ollut erityinen merkitys hänen partiopolullaan, kuten KO-GI-huivi, nappulat tai ansiomerkit.
Myös laulut ovat tärkeä osa partioperinnettä. Ne luovat yhteisöllisyyden tunnetta ja sopivat hyvin muistotilaisuuksien luonteeseen. ”Tää ystävyys ei raukene” on monelle luonteva valinta, mutta myös ”Ilta pimenee” ja ”Partiolaisten iltavirsi” sopivat kauniisti tilanteen tunnelmaan.
Laulun, kukkien laskemisen tai huivin asettamisen jälkeen partiolaiset voivat tehdä vielä yhteisen, viimeisen partiotervehdyksen. Sen jälkeen he voivat olla mukana saattamassa vainajaa esimerkiksi kantamalla arkkua ja kukka-asetelmia tai kulkemalla lippujen kanssa saattueena arkun edellä. Jos paikalla on runsaasti partiolaisia, kunniakuja rakennuksen ovien edustalle tai hautausmaan käytävälle muodostaa arvokkaan ja koskettavan eleen.
Muistamisen voima
Myös muistotilaisuuksissa partiolaiset voivat olla monella tapaa läsnä. Lippukunnan tai alueen yhteiset adressit sekä muistopuheet ovat keskeisiä tapoja kunnioittaa vainajaa. Lippukunta voi osallistua tilaisuuteen myös kokoamalla esimerkiksi vanhoista valokuvista tehdyn kuvakollaasin.
Eräs partiolainen kertoo Facebookissa, että heidän lippukuntansa sytytti somessa nuotion edesmenneen partioystävän muistoksi. Lippukuntalaiset ja muut ystävät osallistuivat sytyttämällä omia nuotioitaan sekä jakamalla vanhoja nuotiokuvia yhteiselle sosiaalisen median alustalle. Toisessa partioryhmässä muistaminen sai muodon yhteislaulusta: he kokoontuivat laulamaan vanhoja leirilauluja ja esittämään tuttuja iltaohjelmia partioystävänsä kunniaksi.
Partioystävän menettäminen on raskas kokemus, mutta yhteisön tuki on surutyössä korvaamatonta. Partiolaiset voivat olla mukana tekemässä vainajan viimeisestä matkasta arvokkaan ja omannäköisen. Kasvatusjärjestönä partiolla on myös mahdollisuus tarjota taitoja ja valmiuksia kohdata vaikeita tunteita sekä käsitellä surua yhdessä.
Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.
