Supersemma kokosi piiritoimijat ja lippukuntien johtokolmikot Kiljavalle 25.–27.9.2020. Poikkeusjärjestelyin toteutettu semma tarjosi osallistujille kaivattua yhteisöllisyyttä ja inspiraatiota pitkän etäpartioputken jälkeen.
Kangasmetsä kellertää jo. Teltat ja laavut on pystytetty hajanaiseen muodostelmaan pitkin mäkistä maastoa. Kannonnokassa nököttää pullo käsidesiä.
Ollaan Supersemmassa, piiritoimijoille ja lippukuntien johtokolmikoille suunnatussa viikonlopussa.
Osallistujien huiveissa, huppareissa ja anorakeissa vilisee lippukuntien ja tapahtumien logoja. On pestijohtajia ja valmentajia, piirineuvoksia ja luottiksia. Pääkaupunkiseutulaisen partion koko kirjo.
Tapahtumanjohtaja Elias Herva (Kuksat) on iloinen. Hänen päivänsä on alkanut aamu-uinnilla. Elias kertoo, että semma on sujunut hyvin, vaikka suunnitteluvaiheeseen liittyikin koronan takia epävarmuutta.
“Järjestelyissä tehtiin heti alkuvaiheessa luonnos kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta toteuttaa tapahtuma: Kiljavalla perinteisesti tai erityisjärjestelyin, kaupungissa erityisjärjestelyin tai kokonaan verkossa”, Elias kertoo.
Lopulta epidemiatilanne onneksi mahdollisti tapahtuman järjestämisen Kiljavalla. Täysin perinteinen semma ei kuitenkaan ole. Tartuntojen estämiseksi tapahtuma on siirretty kokonaan ulos, ja suurin osa osallistujista nukkuu omissa teltoissaan.
“Ulkona oleminen oli selkeästi iso tekijä, joka auttoi sitä, että voidaan olla täällä turvallisesti”, Elias toteaa.
Onneksi luonto on ulkotapahtuman puolella. Aamuisin aurinko paistaa kainosti telttojen lomasta ja tarvitaan vielä pipoa, mutta päivällä muutama vetää jalkaansa shortsit. Sunnuntaina rikotaan lämpöennätyksiä läpi Etelä-Suomen.
Ulkona olemisen lisäksi semmassa on myös monia muita korona-ajan erityisjärjestelyitä.
Heti saapuessaan jokainen osallistuja saa rapisevan paperipussin. Sen sisältä löytyy nenäliinoja, kaksi kasvomaskia, pikkuruinen pullo käsidesiä, lakupatukka ja pieni paperilappu, joka ohjeistaa turvalliseen toimintaan tapahtumassa.
Tällä kertaa partiolainen ei huuda, vaan taputtaa tai tekee urheilutapahtumisista tuttuja aaltoja. Saunaan pääsee vain, jos varaa vuoron etukäteen. Sinne tänne ripotellut laput muistuttavat pesemään kädet tai pitämään turvavälin.
Vaikka koronatilanne onkin läsnä joka hetki, etäkevään jälkeen semma on monelle osallistujalle pala normaalia.
Ellin alueen lippukuntavalmentaja Joonas Hirn (Kivenlahden Piilevät) kokee erityisen tärkeänä semman tarjoaman yhteisöllisyyden:
“Tämä viikonloppu on sellainen energiaspurtti lähteä syksyyn, etenkin kun nyt pystyttiin kohtaamaan ihmisiä oikeasti livenä. Aina kun kohtaa ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia vaikka spontaanisti ruokajonossa, siitä saa jotain itse. Tällaisen viikonlopun jälkeen ei lähde koskaan tyhjin käsin pois”, Joonas sanoo.
Lisäksi hän kehuu semmatarjoiluja, jotka ovat olleet “aivan eri luokkaa kuin kotona Teamsin ääressä”.
Ohjelmasta Joonas nostaa esille Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laition puheenvuoron. Puheenvuoro käsitteli partion roolia muuttuvassa maailmassa ja pureutui esimerkiksi siihen, miten partio olisi entistä avoimempi kaikenlaisille ihmisille. Erityisesti Joonakselle on jäänyt mieleen Tommin ajatus partion reippaudesta. Se sai pohtimaan, onko partiossa paikka myös niille, jotka eivät halua johtaa.
Tommin lisäksi semmassa kuullaan myös Rauhankasvatusinstituutin nuorisotyön johtavaa asiantuntijaa Hanna Mithikua ja Suomen Partiolaisten varapuheenjohtajaa Lasse Roihaa.
Semman lauantaipäivän ohjelmassa on työpajoja. Kiinnostavia vaihtoehtoja on niin paljon, että niiden väliltä valitseminen on lähes tuskallista. Siinä missä osa suuntaa sieniretkelle, toiset perehtyvät turvallisuuteen tai partiovalokuvauksen saloihin.
Mirjami Akkaselle (Leppävaaran Korvenkävijät) työpajat ovat olleet semman kohokohta. Niistä on hänelle konkreettista hyötyä lippukunnanjohtajan pestissä.
“Lippukunnajohtajan korttipakka” -nimisessä pajassa hän on päässyt tutustumaan muistipeliin, jota voi käyttää esimerkiksi lippukunnan hallituksen perehdyttämisessä.
“Johdetaan tiedolla” -paja taas auttaa jatkossa hyödyntämään lippukuntaviisarin tarjoamaa dataa entistäkin paremmin.
Iltaisin halukkailla on mahdollisuus kokoontua nuotion ääreen. Muutama rohkea lähtee kokeilemaan yösuunnistusta. Ulkona vietetyn päivän jälkeen olo on raukea ja levollinen.
Tärkeä osa semmaa ovat tauot varsinaisten ohjelmien välissä. Niiden aikana jaetaan kokemuksia ja parannetaan partiomaailmaa. Asioilla on tapana ratketa, kun niistä puhuu muille.
“Tehään nyt tää toimintakertomus”, kuuluu jostain.
“Voidaanko sopia sen seuraavan tapaamisen päivämäärä?” puhutaan toisaalla.
Mirjami kokee, että tänä vuonna erityisjärjestelyt ovat lisänneet hedelmällisiä keskusteluja entisestään. Koska ruokailut on porrastettu, vapaa-aikaa on enemmän.
Siitä huolimatta etäisyys on väistämättä lisääntynyt.
“Ei ole tullut halailtua”, Mirjami vastaa kysyttäessä, miten korona vaikuttaa semmakokemukseen.
Juuri sellainen jännite tuntuu hallitsevan semmaa kokonaisuudessaan: toisaalta iloitaan pitkästä aikaa läheisyydestä, toisaalta ollaan yhä liian kaukana.
Semmaviikonlopun aikoihin epidemia pääkaupunkiseudulla kiihtyy. Seuraavalle viikolle suunnitellut partiotaitojen SM-kisat, Käännekohta, joudutaan perumaan. Tuleva tuntuu epävarmalta.
Yhteisöllisyys luo kuitenkin toivoa. Semma saa uskomaan siihen, että myös koronan aikaan partiossa voi kohdata, innostua, inspiroitua. Kun Tommi Laitio painottaa puheessaan, että partiolla on kaikki mahdollisuudet muuttaa maailmaa, useamman osallistujan sydän läikähtää.
Haastattelun lopuksi tapahtumanjohtaja Elias saa vielä yhden mahdollisuuden sanoa, mitä mieleen juolahtaa. Hän miettii hetken ja toteaa:
“Supersemmassa tulee esille se, miten paljon lippukunnissa on mahdollisuuksia, kykyä ja voimaa. Meidän lippukunnat pystyy ihan mihin vaan, jos ne vain haluaa.”
