Jo piirileiri Kimaraa suunniteltaessa päätettiin, että kaikista suurimmissa pesteissä jokaisella johtajalla täytyisi olla pari, eikä kukaan saisi kantaa koko vastuutaan yksin. Leirinjohtaja Sanni Pohjannoro kertoo, miksi parijohtajuuteen päädyttiin ja kuinka se pelasti leirin monelta täpärältä tilanteelta.
Hämeenlinnassa 26.7.–3.8.2024 järjestetty Kimara-leiri oli vuoden 2024 suurin partiotapahtuma. Se keräsi Evon retkeilyalueelle yli 5 500 partiolaista. Leirin suunnittelu aloitettiin jo kaksi vuotta ennen leiriä. Mukana oli satoja vapaaehtoisia.
Löydät lisää juttuja Kimarasta täältä!
Ensimmäinen parijohtajuuden etu on niin ilmeinen, että ihmettelen, miksei parijohtajuus ole käytössä partion ulkopuolisessa maailmassa laajemmin. Jos johtajia tai vastuuhenkilöitä on kaksi, ei kaikki pysähdy, vaikka toinen sairastuisikin tai olisi jostain muusta syystä pois pelistä. Kyse on paitsi riskienhallinnasta, myös turvallisuuden tunteesta sekä johtajalle että koko tiimille.
Todellinen parijohtajuuden testaus Kimaralla nähtiin, kun eräs leiritoimikunnan jäsenen jäi perhevapaalle. Alusta saakka mukana ollut johtajapari pystyi jatkamaan tutun tiimin johtamista samalla, kun tuuraajaksi pestatulla henkilöllä oli aikaa perehtyä uuteen pestiinsä.
Vastuun jakaminen tekee partioarjesta kevyempää
Koska partiojohtajuudessa on kyse vapaaehtoisuudesta, moni meistä joutuu sovittelemaan erilaiset palaverit, puhelut ja työstöhetket muiden arjen kiireiden lomaan. Samoin moni käyttää töistä tai opiskeluista otetut lomapäivät partion merkeissä. Milloin johtaja pitää lomaa partiosta?
Vastaus: milloin vain, sillä johtajapari pystyy kyllä tuuraamaan. Mallisuoritus nähtiinkin, kun erään Kimaran osa-alueen johtokaksikko meni projektin aikana vuoron perään naimisiin ja häämatkoille. Eikä partiolomaan aina tarvita häämatkaa tai sen kummempaa syytä. Tauon pitäminen johtajaparin päivystäessä muodostuikin Kimaralla aivan tavalliseksi toimintatavaksi. Uskon, että se on yksi syistä sille, miksi niin moni johtajista koki suuren projektin itselleen sopivan kokoiseksi.
Kahdet silmät näkevät yksiä enemmän
Parijohtajuus antaa enemmän myös käytännön johtamistyöhön. Kukaan meistä ei ole niin täydellinen, että huomaisi aina kaiken ja osaisi ajatella kaikista näkökulmista. Parhaat johtajaparit ovatkin keskenään riittävän erilaisia, jotta he voivat oppia toisiltaan ja myös nojata toisiinsa niissä asioissa, jotka itselle ovat vaikeita.
Kyse on paitsi riskienhallinnasta, myös turvallisuuden tunteesta.
Sanni Pohjannoro
Kimaralla monen johtajaparin erilaiset vahvuudet pääsivätkin kukoistamaan. Projektin päätyttyä moni kertoi oppineensa kaikista eniten juuri omalta johtajapariltaan. Uskon, että vältimme myös monta ongelmaa sillä, että pääsääntöisesti kaikkia haasteita olivat ratkomassa kahdet silmät ja kahdet aivot.
Yhdessä tekeminen on hauskempaa
Lopuksi ehkä kaikkein tärkein pointti: kahdestaan johtaminen on hauskempaa kuin yksin. Kukaan meistä ei antaisi tunteja ja tunteja vapaa-aikaansa partiolle, ellei se olisi kivaa. Ja vaikka osalle yksin puurtaminen on mielekästä, moni kaipaa harrastukseltaan nimenomaan kohtaamisia ja ystäviä.
Vaikeistakin hetkistä tulee (etenkin jälkikäteen muisteltuna) hauskoja, kun ne on saanut jakaa jonkun toisen kanssa. Tätäkin Kimaralla koettiin: lähes kaikilla johtajapareilla oli jokin vaikea hetki tai koettelemusten kausi projektin aikana. Kaikista niistä selvittiin ja lähes kaikille niille pystyi oman parin kanssa nauramaan projektin päätyttyä. Siitäkin selvittiin, yhdessä!
Sanni Pohjannoro,
Kimaran leirinjohtaja
Juttu on osa Pääkaupunkiseudun Partiolaisten vuosikirjaa 2024.
