Henriikka Reinman, 32, on sosiaalisen median yrittäjä ja elämäntapaseikkailija. Retkeillessään Henriikka nauttii kaavojen rikkomisesta – kuitenkin luontoa kunnioittaen.
Kerran Henriikka Reinman otti metsään pitsan. Hän tilasi sen retkeä varten, kiinnitti pahvisen laatikon pyörän tarakalle ja polki laavulle. Seuraajat somessa hämmästyivät: eihän pitsa kuulu metsään.
”Miksei pitsa kuuluisi metsään?” Henriikka ihmettelee nyt. ”Miksi en voisi tehdä näin, jos korjaan jälkeni enkä tee mitään, mikä vahingoittaisi luontoa tai muita ihmisiä?”
Henriikka työskentelee sosiaalisen median yrittäjänä. Hän tuottaa Aamukahvilla-mediaa, johon kuuluvat blogi, Instagram-tili ja podcast. Aamukahvilla-mediassa Henriikka jakaa kokemuksiaan niin arjestaan kuin seikkailuistaankin.
Yksi Aamukahvilla-median keskeisistä teemoista on retkeily. Henriikan retkeilyharrastus alkoi jo lapsena perheen kanssa ja jatkui parikymppisenä muutaman vuoden tauon jälkeen.
Vuosina 2018–2019 Henriikka opiskeli eräoppaaksi syventääkseen asiantuntemustaan aiheesta. Perinteisiä eräoppaan töitä Henriikka ei ole tehnyt, mutta sosiaalisen median kautta hän on eräänlainen ”digiopas” seuraajilleen.
Henriikalla on myös lyhyt mutta antoisa partiotausta: Hän oli Kouvolan Keloversojen jäsen parin vuoden ajan lukioikäisenä. Nykyään hän muistelee partiokokemuksiaan lämmöllä.
Punaista huulipunaa
Tarina pitsasta kuvaa hyvin Henriikan suhtautumista retkeilyyn. Hän nauttii kaavojen rikkomisesta ja tekee mielellään asioita, joiden ei yleensä mielletä kuuluvan retkeilyyn. Metsään voi laittaa vaikka punaista huulipunaa, jos siltä tuntuu.
”Suomalaiseen eräperinteeseen ja retkeilykulttuuriin kuuluu, että mennään askeettisesti kärsimään. Haluaisin olla rikkomassa sitä”, Henriikka toteaa.
Henriikka kertoo pitävänsä etenkin erilaisista teemaretkistä. Ennen joulua hän järjesti pikkujouluretken ystävilleen. Laavu koristeltiin jouluvaloin, kaikilla oli tonttulakit, syötiin riisipuuroa ja juotiin glögiä.
Elämysretkeily. Sellaisella sanalla Henriikan retkeilyfilosofiaa voisi osuvan tuntuisesti kuvata, vaikkei hän varsinaisesti itse sitä käytäkään.
Henriikka kokee, että elämyksellisten elementtien avulla voi korostaa retkellä vietettyjen hetkien ainutlaatuisuutta. Hän ei kuitenkaan pyri luomaan elämyksiä väkisin, vaan elämysretkeily on pikemminkin luonteva osa laajempaa elämänasennetta.
”Minulle iso arvo elämässä on, että on kivaa, yllätyksellistä ja vaihtelevaa”, Henriikka pohtii.
Hyvät hetket peittävät huonot alleen
Henriikan retkeilystä tekee poikkeuksellista se, että se on usein osa hänen työtään. Instagram-seuraajalta tai blogin lukijalta voi jäädä huomaamatta, että retkillä menee huomattavasti aikaa esimerkiksi kuvaamiseen.
Henriikka kuitenkin kokee, että retkistä on mahdollista nauttia myös työnteon lomassa. Hän pyrkii tekemään sisältöä itselleen mielekkäistä asioista. Työstä saa motivaatiota nähdä vaivaa sellaisten asioiden eteen, joita muutenkin tekisi mielellään.
Henriikkaa kuunnellessa tulee helposti sellainen vaikutelma, että hänellä on retkillä aina kivaa. Se ei kuitenkaan ole totta. Myös Henriikan retkillä on huonoja hetkiä.
”Välillä ihmiset odottavat retkiltä, että koko ajan on ihan mahtavaa. Mutta jos on vaikka talviretkellä useamman yön, ei joka hetki välttämättä ole superkiva. Hyvät hetket kuitenkin peittävät huonot alleen.”
Toisaalta Henriikka pohtii, että joskus haastavat kokemukset ovat myös osa retkeilyn elämyksellisyyttä. Ne voivat korostaa hyviä hetkiä, luoda tunnetta itsensä voittamisesta tai tiivistää ryhmädynamiikkaa.
Yksinkertaisuus voi olla elämys
Henriikan mukaan elämyksellisyys ei välttämättä tarkoita yltäkylläisyyttä. Joskus elämykset voivat syntyä nimenomaan yksinkertaisuudesta – siitä, että mukana on vain tarvittava ja voi keskittyä hetkeen.
Elämysretkeily ei siis vaadi erityisiä resursseja, kuten rahaa tai hienoja varusteita.
Henriikan elämysretkeilyä kuitenkin helpottaa samanhenkinen retkiseura, joka on valmis heittäytymään mukaan suunnitelmiin. Lisäksi elämysretkien suunnittelu vaatii jonkin verran aikaa ja luovuutta. Siitäkään ei ole haittaa, jos sattuu olemaan luonteeltaan innostuja.
Tärkeää on myös joustavuus ja kyky muuttaa suunnitelmia tarvittaessa.
”Jos tulee kuraa taivaalta, ei välttämättä kannata mennä lukemaan kirjaa makuupussissa taivasalle. Silloin voi miettiä, voisiko vaikka äänikirjakävely kuorivaatteissa toimia paremmin”, Henriikka nauraa.
Eikä elämysretkeilyn tarvitse olla kaikkien juttu – joillekin perinteinen kaava sopii paremmin. Myös Henriikan retkien tunnelmaan vaikuttaa, kenen kanssa hän on liikenteessä.
”Tunne seurasi ja itsesi”, hän tiivistää.
Kohti elämyksellisempiä retkiä
Mitä sitten kannattaisi tehdä, jos haluaisi retkistään vähän ihanampia, muttei oikein tiedä, mistä aloittaisi? Henriikka ehdottaa elämyksiä haikailevalle retkeilijälle kolmea tavoitetta vuodelle 2023.
Kohta yksi: kokeile uutta, elämyksellistä retkiruokaa. Kohta kaksi: Järjestä retki jollain teemalla. Lähde esimerkiksi ystävänpäiväretkelle tai kirjoitusretriitille. Kohta kolme: Yllätä ystävä. Elämyksissä ihaninta on usein se, että niitä saa luoda muille.
Kolmesta kohdasta voi toteuttaa kaikki tai vaikkapa vain yhden. Pääasia on, että muodostaa selkeitä tavoitteita, jotka eivät ole liian suuria.
”Haaveet jäävät helposti haaveiksi, jos niitä ei mieti tiedostaen. Minäkin tunnistan itsessäni sen, että ajattelen ryhtyväni vaikka avantouimariksi. Sitten en kuitenkaan koskaan mene avantoon”, Henriikka naurahtaa.
Lisäksi Henriikka haluaa painottaa, että luonnon kunnioittaminen ja suojeleminen on aina tärkeintä – myös elämyksiä etsiessä.
”Retkeily on mennyt yksilökeskeisempään suuntaan. Ihmiset helposti ajattelevat, että luonto on meitä varten, vaikka eihän se ole niin yksiselitteistä”, Henriikka pohtii.
”Elämyksellisyys ei toivottavasti tarkoita mitään kertakäyttöistä ja vastuutonta.”
Ystäväkirja
Paras retkiruoka: Aamupuuro, johon on kerätty luonnosta esimerkiksi marjoja.
Paras retkikohde: Kaikki, missä en ole ennen käynyt.
Lempivuodenaikani retkeilylle: Syksy.
Varuste, jota ilman en lähde retkelle: Kahvi.
Viimeisin retkeni: Tunturiseikkailut Ylläksen alueella.
Retki, josta haaveilen: Arktinen purjehdus.
