Kajaanin Eränkävijät ry:ssä on vuoden ajan toiminut ukrainalaisten sotapakolaisten partiokerho. Mikä on ollut kerhossa parasta, odottamatonta tai yllättävää? Lippukunnanjohtaja Lasse Pikkarainen jakaa kokemuksiaan maahanmuuttajatyöstä partiossa.

Kun sota Ukrainassa alkoi, kaupungin nuorisotyö otti yhteyttä Kajaanin Eränkävijöihin. He tiedustelivat, voisiko lippukunta järjestää jonkinlaista toimintaa pientä rahoitusta vastaan.

”Me innostuimme heti, että tässä olisi mahdollisuus oikeasti auttaa hädänalaisia ihmisiä!” Lasse kertoo.

Projektia alettiin työstää kesällä 2022. Seuraavana syksynä kerhoa markkinoitiin oppilaille ja marraskuussa toiminta lähti kunnolla käyntiin. Partiokerho noudattaa niin sanottua harrastamisen Suomen mallia. Tämä
tarkoittaa, että se kokoontuu kerran viikossa koulun jälkeen. Kerho on tarkoitettu tietyn ikäisille, maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Viime vuonna ikähaitari oli 10–16 vuotta ja osallistujia oli kolmelta valmentavalta luokalta.

Ohjaajat puhuvat kerholaisille lähtökohtaisesti suomea. Tarkoituksena on kehittää osallistujien kielitaitoa. Paikalla on kuitenkin lisäksi aina tulkki, joka osaa venäjää tai ukrainaa.

”Monikielisyys on periaate, jota haluamme edistää, mutta myös lasten äidinkielen ymmärtäminen lisää vuorovaikutusta ja helpottaa ajatusten vaihtoa”, Lasse toteaa.

Vetäjätiimissä on neljä ihmistä ja lapsia keskimäärin 12. Yksi tulkeista on ammattihenkilö, joka lähti mukaan toimintaan Kajaanin monikulttuurisuusyhdistyksestä. Lippukunnassa oli lisäksi jo ennestään muutama venäjää taitava jäsen.

Harrastamisen Suomen mallin mukaisesti lippukunta saa kaupungilta taloudellista avustusta. Kerhoa varten saatu raha ohjataan täysimääräisesti kerholaisten tukemiseen ja toiminnan mahdollistamiseen. Käytännössä ostetaan esimerkiksi askartelutarvikkeita ja välipalaa. Vapaaehtoisille ohjaajille ei makseta korvausta.

Harrastamisen Suomen mallista poiketen toimintaa ei kuitenkaan järjestetä koululla, vaan omalla partiokololla. Taustalla ovat käytännön syyt: kololla kaikki partiovälineistö on aina valmiina käytettäväksi.

Ukrainalaisia partiokerholaisia tekemässä ruokaa.

Askartelua, juhlaa ja selviytymistaitoja

Lähtökohtaisesti partiokerhossa tehdään sitä, mitä kerholaiset toivovat ja mikä auttaa heitä integroitumaan. Kerholaisten ideat ja ehdotukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. He ovat toivoneet muun muassa ensiapua, ruuanlaittoa, ratsastusta, paloautoon tutustumista, yöretkeä, makkaranpaistoa laavulla,
museovierailua toiseen kaupunkiin ja huovutusta.

Partiokerhossa pyritään tarjoamaan osallistujille vaihtoehtoista toimintaa, joka edesauttaa myös omalle kriisialueelle palatessa. Partio-ohjelma toteutuu hyvin siinä sivussa. Kerhossa onkin käyty läpi muun muassa ensi- ja hätäapua sekä ruuanlaittoa ilman sähköä. Kerholaisilla on ollut yksi yhden yön retki lippukunnan kämpälle. Siellä he pääsivät tutustumaan suomalaiseen luontoon.

Partiokerhossa on myös juhlittu erilaisia juhlapyhiä, kuten Suomen itsenäisyyspäivää. Silloin pohdittiin, mitä itsenäisyys tarkoittaa ja mitä itsenäisyyspäivään kuuluu.

Ennen joulua kerholaiset askartelivat huovutustyöt Ukrainan väreissä ja lähettivät ne kotimaahan lahjana sukulaisille. Lapset halusivat myös auttaa sotilaita rintamalla, joten he tekivät juoksuhautakynttilöitä. Lisäksi he pääsivät nauttimaan suomalaisesta jouluateriasta.

Vastineeksi kerholaiset halusivat järjestää myös ukrainalaisen joulun. Kerhossa vietettiin siis loppiaisena ortodoksista joulua. Silloin käytiin läpi, mitä ukrainalaiseen jouluun sisältyy ja vertailtiin kulttuurisia tapoja. Lapset pääsivät myös kokkaamaan jouluruuaksi blinejä retkikeittimellä.

Ortodokseille toinen suuri merkkipäivä on pääsiäinen. Ukrainassa on silloin tapana muistaa isovanhempia. Terveisinä Suomesta kerholaiset lähettivät avustusjärjestön kautta tavaraa rintamalle kaatuneiden muistamiseksi.

Tulevaisuudessa partiokerhon toiminta jatkuu. Kerho on poikinut suomalaisille partiolaisille kutsun vierailla Ukrainassa. Lippukunnassa on ennen tehty retkiä Venäjän puolelle, mutta Ukraina on uusi kohde.

”Menemme sinne leireilemään, kunhan sota sen sallii. Siihen tosin menee varmaan vielä vähintään kaksi tai kolme vuotta”, Lasse kertoo.

Partiokerholaisia pöydän ääressä.

Traumoista kohti tulevaisuutta

Lasten dramaattiset sotakokemukset näkyvät kerhotoiminnassa. He saattavat olla itkuisia tai ruoka ei maistu.

”Kyllä näkyy, että on traumoja. Tiettyjä aiheita on hankala käsitellä. Huomaa, jos on tullut uutisia iskuista tai kuolemista”, Lasse selittää.

Vaihteleva maailmantilanne vaikeuttaa toimintaan sitoutumista. On ongelmallista, kun ei tiedetä, tuleeko kerhoon neljä vai 16 osallistujaa. Joku on saattanut lähteä viikonlopun aikana kokonaan pois Suomesta ja palata sota-alueelle.

Lassen ydinviesti onkin, että kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat vanhempien ja turvallisten aikuisten aikaa. Ja meillä jokaisella on aikaa, jos sitä vain haluaa antaa.

”Tärkeintä on, että lapsilla on hetken verran iloa, eikä tarvitse ajatella todellisuutta rintamalla. Jos isä on kuollut, on voinut lohduttaa”, Lasse sanoo.

Tärkeintä on, että lapsilla on hetken verran iloa, eikä tarvitse ajatella todellisuutta rintamalla.

Lippukunta on saanut positiivista palautetta siitä, että ukrainalaiset ovat päässeet integroitumaan suomalaiseen kulttuuriin ja Kajaanin kaupunkiin. Lapset saavat äänensä kuuluviin ja heitä kuunnellaan, jos on asiaa tai murheita.

”Lapset kiittelevät siitä, että on joku, kenelle puhua ja purkautua. He kyllä muistavat tämän kerhon sodan jälkeen”, Lasse kuvailee.

Tärkeää on myös ollut yhteiseen harrastusporukkaan kuuluminen. Yhteishenki ja ryhmätyötaitojen kehittyminen ovat näkyneet myös kouluarjessa. Kerholaiset pystyvät lisäksi porukalla vaalimaan ja ylläpitämään omaa kulttuuriaan ja auttamaan toisiaan.

Entä mitä lippukunnanjohtaja on itse oppinut partiokerhon luotsaamisesta?

”En tiedä olenko oppinut mittään, kun on niin vahva partiotausta takana”, Lasse naurahtaa.

”Ennen kaikkea tulee mieleen, että mikäli emme tee mitään näiden ihmisten eteen, tämä kriisi ei lopu ikinä. Kannustan ihan jokaista suomalaista partiolaista kantamaan kortensa kekoon. Autetaan ukrainalaisia sekä muita maahanmuuttajia hädässä”, Lasse jatkaa.

Lippukunnanjohtaja Lasse Pikkarainen.
Lippukunnanjohtaja Lasse Pikkarainen

Partiolaiset rasismia vastaan

Lassen mukaan maahanmuuttajissa on paljon potentiaalia partiotoiminnan kasvulle. Kajaanin Eränkävijöissäkin jo kaksi tai kolme partiokerholaista on halunnut liittyä täysimääräisiksi, maksaviksi jäseniksi. He ovat nyt mukana aivan tavallisessa partioryhmässä.

”Mitä enemmän on monikulttuurisuutta, sitä virkeämpiä lippukunta ja sen toiminta ovat”, Lasse tiivistää.

Monikulttuurinen toiminta kotimaassa madaltaa lisäksi kynnystä lähteä kansainvälisille leireille. Ylipäätään se edesauttaa muiden kulttuurien kohtaamista ja verkostoitumista partiotapahtumissa. Kajaanin Eränkävijöissä maahanmuuttajatyötä on entuudestaan tehty jo vuosien ajan erityisesti somalien ja venäläisten parissa.

”Olemme auttaneet heitä ilman mitään harrastamisen Suomen mallia, sillä olemme aina nähneet maahanmuuttajissa potentiaalia”, Lasse toteaa.

Lassen vinkkiboxi

  • Tee kiinteää yhteistyötä kunnan, kaupungin, nuorisotyön, opettajien yms. kanssa.
  • Varaudu yllätyksiin etukäteen.
  • Tutustu kohdemaan kulttuuriin ja sen asettamiin reunaehtoihin ruuan ja kokousaikojen suhteen.
  • Ota opiksesi etikettivirheistä ja kulttuurishokeista.
  • Vanhempien tulee hyväksyä toiminta.
  • Ole rohkea ja kokeile uutta!