Luonnossa liikkumisesta on tullut yhä suositumpaa, ja hyvä niin! Lyhytkin retki metsään vaikuttaa positiivisesti sekä mieleen että kehoon. Tärkeää on kuitenkin huolehtia siitä, ettei kulkija aiheuta vahinkoa ympäristölleen.
Kun samaa polkua tallaa useampi satatuhatta kenkäparia, se väistämättä kuluu. Jos jokainen jättää polun varteen vaikka vain yhden nenäliinan tai karkkipaperin, muodostuu niistä jo melkoinen määrä roskaa.
Suosituimmissa kohteissa polkuja kestävöitetään muun muassa sorastamalla ja pitkospuilla tai metalliritilöillä, jotta maasto ei kuluisi tarpeettomasti. Monien mielestä kestävöittämistoimet rumentavat maisemaa, eivätkä kuulu luontoon. On totta, että yksi kävelijä pystyy liikkumaan monessa paikassa jättämättä itsestään suuremmin jälkiä, mutta kun kävijöitä on paljon, tämä ei enää onnistu.
Kansallispuistojen käyttötarkoitus on ensisijaisesti luonnonsuojelu. Hyvänä kakkosena tulee virkistyskäyttö. Hard core -retkeilijät ja -vaeltajat, kuten useimmat partiolaiset, tietävätkin tämän ja kunnioittavat luontoa. He myös ymmärtävät, että luonnon kunnioittaminen on enemmän kuin pelkkä sanapari.
Mikä ihmeen retkietiketti?
Miten luonnossa sitten liikutaan sitä kunnioittaen? Tapasimme Metsähallituksen Rannikon Luontopalvelujen asiakaspalvelupäällikkö Liisa Neuvosen Nuuksion Haukkalammella. Hänen mukaansa retkietikettiä noudattamalla pääsee jo pitkälle: kunnioita luontoa, suosi merkittyjä reittejä, leiriydy vain sallituilla alueilla, tee tulet vain luvallisille paikoille, äläkä roskaa. Kuulostaa melko helpolta ja järkeenkäyvältä.
Suosi merkittyjä reittejä
Pysy mahdollisuuksien mukaan olemassa olevilla poluilla ja merkityillä reiteillä. Suuret kulkijamäärät kuluttavat ja muuttavat maastoa. Joillain alueilla on liikkumis- ja maihinnousurajoituksia lintujen pesimäkautena. Erityisen herkillä maastoalueilla liikkuminen on kokonaan kielletty lumettomaan aikaan. Tarkista etukäteen, koskevatko liikkumisrajoitukset retkikohdettasi.
Leiriydy vain luvallisille paikoille
Luonnonsuojelualueilla leiriytyminen on sallittua vain erikseen merkityillä alueilla. Sillä ei ole merkitystä, onko yösijasi teltta, tarppi tai riippumatto – leiriytyminen on leiriytymistä. Merkityillä paikoilla on usein rakenteita, kuten vessa tai nuotiopaikka, jotka auttavat suojelemaan luontoa. Huolehdi, etteivät tiski- tai muut pesuvedet päädy suoraan vesistöön. Kippaa ne riittävän kauas rannasta. Isomman ryhmän kanssa liikkuessa on syytä suosia varattavia telttapaikkoja. Pääkaupunkiseudulla Nuuksiossa sijaitsee Kolmoislammin telttailualue, jonka voi varata Eräluvat.fi-palvelussa.
Tee tulet vain sallituille paikoille
Tulenteko ei ole jokaisenoikeus, vaan siihen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Kansallispuistoissa luvalliset tulipaikat ovat rakennettuja ja ne on merkitty karttaan. Varmista aina ennen tulentekoa, onko alueella voimassa metsä- tai maastopalovaroitus. Jos on, avotulen tekeminen on kielletty. Avotulella tarkoitetaan myös risukeitintä ja kertakäyttögrilliä. Hormillisessa keittokatoksessa tulenteko saattaa silti olla sallittua, mutta se on syytä erikseen tarkistaa alueen säännöistä. Käytä vain tulentekoon tarkoitettuja
polttopuita ja niitäkin säästeliäästi. Älä revi tuohta tai katko oksia elävistä puista.
Roskat roskikseen
Roskaton retkeily on pop. Huolehdi omat (ja ehkä vähän muidenkin) roskat mukaasi retkeltä. Tuo ne pois luonnosta asianmukaiseen roskikseen. Sottaisia roskia ei ole kiva kuljetella mukana, joten pakkaa rasioihin eväät, jotka muuten tuottaisivat vuotavaa tai haisevaa jätettä.
Jokaisenoikeudet sallivat paljon, mutta eivät kaikkea.
Kyllä minä osaan – säännöt ovat muita varten
Aina palot eivät johdu suoraan ihmisten tekemisistä, vaan esimerkiksi salama voi sytyttää maastopalon. Välillisesti
retkeilijä saattaa kuitenkin aiheuttaa palon jättämällä jälkeensä lasinsiruja, joiden läpi aurinko voi saada kuivan maaston syttymään. Myös tupakantumppi voi aiheuttaa palon.
Tällaiset hallitsemattomat palot voivat esimerkiksi hävittää uhanalaisia lajeja, kuten sammalen tai muun maallikon
silmään ehkä mitättömän kasvin. Liisa kertoo, että Nuuksiossa tehdään säännöllisesti luonnontilaa parantavia, suunniteltuja ennallistamispolttoja. Niissä varmistetaan, ettei alueella ole uhanalaisia lajeja, sammutusvesi ja -kalusto ovat lähellä ja kohteen kulottaminen on turvallista.
Haastattelun yhteydessä Liisa johdatti meidät, jutun kuvaajan ja kirjoittajan, kaksi vuorokautta aiemmin palaneelle, noin hehtaarin kokoiselle alueelle. Tuli oli ilmeisesti saanut alkunsa luvattomasta
nuotiosta. Paikalla näkyivät vielä kärventyneet telttakepit; ilmeisesti oli tullut kiireinen lähtö.
Paloalueen valvonta ei ollut vielä päättynyt. Tuli saattaa nimittäin jäädä kytemään turpeeseen useiksi päiviksi ja roihahtaa uudestaan liekkeihin. Palanut maasto kuumensi vieläkin kengänpohjat.
Sääntöjen noudattaminen on tärkeää. Niihin on syynsä, ja jokainen kulkija näyttää omalla toiminnallaan muille mallia. Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistoissa käy paljon aloittelevia retkeilijöitä. Ensikertalaiset eivät välttämättä tiedä, miten kuuluu käyttäytyä, eivätkä tunne jokaisenoikeusia tai niihin liittyviä rajoituksia. He perustavat oman tekemisensä sille, miten näkevät muiden – erityisesti paikallisten – toimivan.
Tiesitkö?
- Kansallispuistojen kävijämääriä mitataan pääsääntöisesti elektronisilla kävijälaskureilla. Niiden avulla saadaan tietoa kokonaismäärien lisäksi muun muassa reittikohtaisista kulkijoista ja vierailuajankohdista.
- Vuonna 2022 kaikille Metsähallituksen hoitamille suojelualueille tehtiin noin 7,4 miljoonaa käyntiä. Kansallispuistojen lisäksi niitä ovat valtion retkeilyalueet ja muut virkistyskäytöllisesti merkittävät suojelualueet ja retkeilykohteet.
