Pääkaupunkiseudun Partiolaisten jäsenlehti Heppu on ollut iso osa piirin toimintaa ja identiteettiä jo yli 70 vuotta. Millaisia vaiheita nykyhetkeen pääsemiseksi on koettu, ja miltä näyttää lehden tulevaisuus?
1940
Helsingin Partiopoikapiiri HePP koki vakavia tiedotusongelmia 1940-luvulla: piiri oli laajentunut valtavasti Helsingin kasvaessa, ja kattojärjestö SPJ:n tiedotuslehdet ilmestyivät aivan liian harvoin. HePP:n oma lehti ilmestyikin ensi kertaa marraskuussa 1945 nimellä HPPP:n johtajalehti. Samalla piirihallitus julisti lehdelle suuren nimikilpailun, jonka palkintona oli sata markkaa.
Nimiehdotuksia tuli lopulta neljä, ja tammikuussa 1946 lehden nimeksi valittiin Heppu. Lehden levikki oli aluksi noin 250 – kaikki piirin partiojohtajat – ja lehti ilmestyi kerran kuussa. Ensi lehdissä palstoja täyttivät nykylehtien tapaan mainokset tulevista ja reportaasit menneistä piirin tapahtumista, mutta mukana oli myös paljon mielipidetekstejä. Jatkuvana aiheena oli jo tuolloin tyttöjen ja poikien väliset suhteet partiomaailmassa.
1960 ja 1970
HePP kasvoi jatkuvasti, ja Hepun merkitys sen mukana. Hepun rooli oli paitsi uutisoinnissa ja tiedotuksessa, myös eräänlaisena vuoropuhelun esille tuojana. Esimerkiksi tyttöjen ja poikien yhteistoiminnan onnistumisesta ohjeistettiin Hepussa 5/1967 seuraavasti: ”Nuorten yhdessäolo tulee olla sellaista, että se tapahtuu kokonaisuudessaan valvotun ohjelman puitteissa. Yksityiseen flirttiin ei yksinkertaisesti saa jäädä aikaa.”
1960- ja 1970-luvuilla piirin jäsenistöä huolettivat varsinkin partion politisoituminen sekä tupakointi. Pitkää keskustelua käytiin muun muassa siitä, pitäisikö Kiljavalla sallia tupakointi, kun kerta kouluissakin oli siihen tarkoitettuja huoneita. Piirihallitus lopulta kehotti partiolaisia olemaan tupakoimatta ja jopa haastoi Hepussa 3/1964 koko piirin tupakkalakkoon.
1970
Alkuvuodesta 1970 piiri järjesti jäsenistölleen poliittisten nuorisjärjestöjen vaalitentin osoittaakseen aktiivisuuttaan päätöksenteossa. Hepussa 1/1970 kirjoitettiin tentistä seuraavasti: ”Mukana olivat Juha Klemola, joka istui vesihanan kohdalla, Lars Erik Häggman, joka joi kolme pullollista virvoitusjuomaa, Pekka Saarnio, joka kaatoi kivennäisvesipullon Pertti Salolaisen muistiinpanojen päälle, Heta Tuominen, joka ei edustanut nuoria, ja Pekka Korvenheimo. — Tenttaajien innostuksesta voi päätellä, että tämänkaltaisia tapahtumia tarvittaisiin lisää.”
Vuonna 1975 Helsingin Partiopoikapiiri ja tyttöpiirit yhdistyivät. Syntyi Pääkaupunkiseudun Partiolaiset. Kun yhteispiirin toiminta käynnistyi, jäi Heppu elämään. Ensimmäisenä vuonna lehti ilmestyi viisi kertaa.
1980 ja 1990
Vuonna 1980 Hepun ilmestymiskertoja jouduttiin piirin kireän taloustilanteen vuoksi vähentämään. Vasta syksyllä 1990 Hepun vaiheissa tapahtui merkittävä käänne, kun piirille palkattiin päätoiminen tiedottaja, jonka toimenkuvaan Hepun tekeminen kuului. Ensimmäinen tiedottaja oli Ilvesveikko-taustainen Perttu Ijäs. 80- ja 90-luvuilla Hepussa tyypillisiä uutisia olivat muun muassa katsaukset uusiin partiotoimistoihin, sillä piirin toimisto muutti noina vuosina yhteensä viisi kertaa. Vuoden 1991 alussa Heppu alkoi ilmestyä kerran kuukaudessa tabloid-kokoisena.
Tule mukaan päättämään Hepun tulevaisuudesta!
2010-luvulla Heppu on muuttunut yhä modernimpaan suuntaan. Vuonna 2011 lehti vaihtui mustavalkoisesta kokonaan värilliseksi ja samalla ulkoasu uudistui. Seuraava askel otetaan pian. Pyydämmekin sinua kertomaan oman mielipiteesi siitä, mihin suuntaan Heppua tulisi viedä. Mene siis osoitteeseen bit.ly/lukijatutkimus2017 ja vastaa lukijatutkimuksen kysymyksiin.
Jättämällä kyselyn loppuun yhteystietosi osallistut 200 euron Scandinavian Outdoor Store -lahjakortin sekä pienempien palkintojen arvontaan.
Aikaa kyselyn täyttämiseen kuluu noin 10-15 minuuttia. Kiitos ajastasi ja vastauksistasi!
Lähteinä artikkelia varten on käytetty vanhoja Heppu-lehtiä sekä piirin historiikkeja Pojat Partiossa ja Heput Helsingissä.
Julkaistu Hepussa 6/2017 sivulla 11: issuu.com/heppu/docs/heppu6_2017
