Partiossa johtajuus on paljon enemmän kuin yksittäisiä projekteja ja pestejä. Johtamista ja siihen liittyviä taitoja ei opetella vasta aikuisena, vaan jo sudenpentuikäiset saavat partiossa kokemuksia johtamisesta.
Jo varhaisessa iässä tarjottujen johtamiskokemusten voi nähdä liittyvän erityisesti yhteen partiomenetelmän osaan – nousujohteisuuteen. Nousujohteisuuden tavoitteena on, että partiolainen saa kasvaessaan ikänsä mukaisia, aina hieman haastavampia johtamistehtäviä ja samalla myös enemmän vastuuta.
Harjoittelun ansiosta johtaminen ei ole pelottava, tuntematon mörkö, joka yllättää aikuisuuden kynnyksellä, vaan sen periaatteet tulevat tutuksi jo nuorena. Nousujohteisuuden toteutuessa laumalleen leikin säännöt selittävä sudenpentu voisi 20 vuoden päästä olla valmis johtamaan Finnjamboreen.
Erilaisten johtamistehtävien kirjo on laaja, ja siksi myös johtamistehtävän käsitettä on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Yleistäen voisi kuitenkin sanoa, että kaikki johtamistehtävät sisältävät vastuita ja velvollisuuksia.
Partiotoimintaan kuuluvien johtamisharjoitteiden tarkoitus onkin opettaa lapsia ja nuoria ottamaan sekä kantamaan vastuuta. Vastuunkannon opettaminen on vahvasti sidoksissa myös partion tavoitteisiin: Suomen Partiolaisten yhtenä tavoitteena on kasvattaa nuorista yhteiskunnallisesti aktiivisia ja vastuunsa tuntevia kansalaisia.
Yksilöllistä johtajuutta
Vaikka johtamistehtävien laajuus ja vaikeusaste määräytyvät usein ikäkauden mukaisesti, ei tehtäviä voi kokonaan luokitella ikäkausikohtaisesti. Siinä missä yksi sudenpentu hihkuu innosta saadessaan selittää polttopallon säännöt muulle laumalle, ei hieman vanhempi seikkailija välttämättä vielä uskalla tehdä samaa.
Jokainen johtaja on yksilö, ja johtamiseen liittyvät yksilölliset piirteet voivat tulla esiin jo nuorena. Joskus johtaja ei myöskään itse tunnista omia taitojaan niin hyvin, että osaisi kertoa kyvyistään muille. Toista johtajaa kannattaakin haastaa näyttämään oma osaamisensa.
Partiossa johtamiseen ja johtajuuteen liittyy myös erilaisia oletuksia. Stereotyyppistä ajattelua on esimerkiksi se, että olettaa hyvän johtajan olevan kokenut partiolainen. Tosiasiassa hyvät johtajat ovat kaikki erilaisia.
Pitkään toiminnassa mukana ollut aikuinen tuntee partion käytännöt ja osaa johtaessaan hyödyntää vuosien varrella keräämäänsä kokemusta. Toisaalta partioon juuri liittynyt aikuinen voi työelämässä olla johtamisen asiantuntija ja tuoda partiojohtamiseen uusia, arvokkaita näkökulmia. Vastaavasti nuori vaeltaja voi johtaa reilummin kuin kokenut konkari.
Mahdollisia stereotypioita voi yrittää rikkoa kääntämällä partioarkeen vakiintuneet käytännöt ylösalaisin: mitä jos lippukuntaretkellä sudenpennut opettaisivatkin aikuisille jonkin tärkeän taidon?
Pelisääntöjä ja jatkuvaa oppimista
Vaikka kaikki ovat erilaisia johtajia, liittyy johtamiseen myös pelisääntöjä. Nämä pelisäännöt tulevat partiossa tutuiksi johtamisharjoitteiden ja -tehtävien kautta.
Akelan ohjaamana nokkapentu oppii, että hyvä johtaja ei tee kiusaa toiselle tai anna johdettavalle tahallaan epämieluista tai liian haastavaa tehtävää. Ensimmäistä tarpojaryhmää johtava samoaja oppii olevansa esimerkki johdettavilleen ja huomaa, että kokouksessa kiroilu on vaikea kieltää tarpojilta, jos samaa tekee itse.
Usein johtaja oppii myös tekemään yhteistyötä toisten johtajien kanssa. Esimerkiksi suurten leirien johtotehtävissä suositaan parijohtajuutta, sillä johtajapari jakaa vastuun ja kantaa taakan kaksin. Parille pystyy avautumaan huolista tai häneltä voi pyytää apua – ja samalla toisen oppii myös tuntemaan entistä paremmin.
Johtamistehtävä tarjoaa johtajalle mahdollisuuden oppia myös itsestään. Joku voi tehtävän aikana ymmärtää olevansa erityisen hyvä johtaja, kun taas toinen voi oppia pitävänsä enemmän toisenlaisista tehtävistä.
Kaikille johtajan rooliin asettuminen ei ole mielekästä ja joskus johtaminen voi jopa pelottaa. Välillä johtamiseen kohdistuva pelko voi johtua siitä, että annettu johtamistehtävä on liian haastava tai ettei siihen saa tarpeeksi tukea.
Vaikka ketään ei tulisi pakottaa johtamaan, niin vastuun kantaminen on tarpeellista niin normaalielämässä kuin partiossakin. Siksi johtamistaidot ovat hyödyllisiä kaikille – omasta luonteesta tai ikäkaudesta riippumatta.
Miten johtajuus näkyy eri ikäkausissa?
| Sudenpentu | Sudenpentuikäinen partiolainen opettelee ottamaan vastuuta esimerkiksi nokkapentu-järjestelmän avulla. Viikkokokouksissa nokkapentu avustaa akelaa pienissä tehtävissä. Jokainen sudenpentu pääsee vuorollaan kokeilemaan nokkapennun roolia. |
| Seikkailija | Seikkailijat pääsevät kokeilemaan vertaisjohtajuutta ohjatessaan joukkueensa sisällä toimivia pienryhmiä. Pienryhmää johtava seikkailija voi päästä esimerkiksi opettamaan uuden taidon pienryhmälleen tai kertomaan heille seuraavan tehtävän ohjeet. |
| Tarpoja | Tarpojaikäiset harjoittelevat johtamista jo oman ikäkautensa ulkopuolella. Tarpojavartio voi esimerkiksi pitää viikkokokouksen seikkailijaikäisille, jolloin tarpojat oppivat ohjaamaan nuorempia partiolaisia tositilanteessa. |
| Samoaja | Samoajaikäinen kartuttaa johtamiskokemustaan ohjaamalla nuorempia ikäkausia tai vastaamalla pienistä suunnitteluprojekteista. Ryhmänjohtaminen vaatii samoajalta oma-aloitteisuutta, sillä yhdessä johtajaparinsa kanssa samoaja huolehtii viikkokokousten toteuttamisesta. |
| Vaeltaja & aikuinen | Vaeltajien ja aikuisten johtamistehtävät voivat lippukuntapestien lisäksi ulottua piirin ja keskusjärjestön tehtäviin. Lisäksi kaikkien yli 18-vuotiaiden partiolaisten osaamista kasvattaa johtamistaitoihin keskittyvä partiojohtajan peruskurssi. |
Vuonna 2020 ohjelmapainotuksen teemana on “Minäkin johdan!”. Johtamistaitoihin keskittyvän painotuksen yhtenä tavoitteena on, että kuluvan vuoden aikana partiolaiset oppivat tunnistamaan partiossa opittuja johtamiseen liittyviä taitoja, ja että opituista taidoista osataan kertoa myös muille. Toisena tavoitteena on, että partiotoiminnassa mukana olevat aikuiset tietävät ja ymmärtävät millaisia johtamistaitoja partioharrastuksen kautta voi oppia. Lisätietoja ohjelmapainotuksesta löydät alla olevasta linkistä:
