Pitkään partiota harrastaneena partiolupaukset ja -ihanteet ovat tulleet minulle tutuiksi. Ihanteista yksi keskeisimmistä, joka löytyy jokaisen ikäkauden tavoitteista, on luonnon rakastaminen ja ympäristön suojeleminen. Mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa?
En ole pohdintojeni kanssa yksin. Jo partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell kantoi huolta metsästettyjen eläinten kokeemasta kivusta, mutta nykyään kysymys luonnon hyvinvoinnista on ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan. Elämmehän keskellä ennennäkemätöntä biodiversiteetti- ja ilmastokriisiä. Samalla asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, ettävälittömiä toimia tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kuudennen sukupuuttoaallon pysäyttämiseksi. Mikä on partiolaisten vastuu tästä kaikesta?
Ruokavalioon liittyvät kysymykset ovat keskiössä, kun puhutaan yksilö- ja organisaatiotason hiilijalanjäljistä. Suomen Ilmastopaneeli on todennut suurimman päästövähennyspotentiaalin liittyvän juuri lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden korvaamiseen.
Kasvisruokailuun siirtymisen puolestapuhujat nostavat esiin myös eettiset kysymykset. Pelkästään viiden miljoonan asukkaan Suomessa teurastetaan vuosittain yli 80 miljoonaa eläintä. Kysymys kuuluukin: onko liharuokien tarjoaminen yhteensovitettavissa partioihanteiden eli luonnon rakastamisen ja ympäristön suojelun kanssa?
Eläinoikeusfilosofi Elisa Aaltolan, 47, mukaan ei. Hän toteaa, että vaikka lihansyönti aiheuttaakin ymmärrettävästi paljon tunteita, on meillä vastuita, jotka menevät yksilön identiteetin ohi.
”Yksi näistä on kukoistava luonto ja elinkelpoinen elinympäristö, ja toinen on vastuu välttää kärsimyksen aiheuttamista”, Elisa kertoo.
Hän myös painottaa eläinten oikeuksia ja korostaa nykymuotoisen eläintuotannon aiheuttavan eläimille ”tutkitusti paljon turhautumista, stressiä sekä sairauksia ja kiputiloja”.
Sanoista tekoihin kasvisruokalinjauksella?
Suomen Partiolaiset (SP) teki vuonna 2022 periaatepäätöksen siirtyä kasvisruokaan kaikissa keskusjärjestön tapahtumissa, leireillä ja kokouksissa. Päätös aiheutti kiivasta keskustelua partioliikkeen sisällä. Liharuoan puolustuspuheissa vedottiin esimerkiksi kotimaisten maatilatuottajien tukemiseen, yhdenvertaisuuteen ja pakon vastustamiseen. SP:n päätöstä taas perusteltiin etenkin välttämättömänä toimena järjestön hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Lisäpontta vegekeskusteluun toi 2023 syksyllä järjestetty, samoajaikäisille suunnattu Explo-tapahtuma, jonka ruokahuollosta keskusteltiin Helsingin Sanomissa (HS) asti. HS:n reportaasin mukaan närää aiheuttivat tarjoillun ruoan puutteellinen monipuolisuus, maku sekä proteiinipitoisuus. Explo toimikin muistutuksena myös lippukunnille – siirtymä kasvisruokailuun ei ole aina kivuton.
On kuitenkin lippukuntia, joissa kasvisruokailun suhteen on tehty linjaus jo aikaisemmin.
Etelähelsinkiläislippukunta Korven Koukkaajat on järjestänyt vegeretkiä 2010-luvun alusta asti. Kysyimme Koukkaajien lippukunnanjohtaja Noora Kankareelta lippukunnan muonituskokemuksista. Syitä Koukkaajien kasvisruokalinjaukselle on monia. Lippukunnalla on kaksi venettä ja sähkötön kämppä. Silloin on hyötyä siitä, että monet kasvisruoat säilyvät paljon paremmin kuin liharuoat. Kasvisruoka on myös edullisempaa.
”Ylipäätään kasvissyönti on nykypäivää. Ympäristöystävällisyys on kuitenkin suurin syy”, Noora pohtii.
Nooran mukaan kokemukset ovat olleet positiivisia, ”lapset ovat valittaneet tosi vähän” ja heille on ollut helppoa kertoa, miksi retkillä noudatetaan kasvisruokalinjaa. Koukkaajat ovat pyrkineet tekemään hernekeiton ja pinaattilettujen kaltaisia lapsille jo entuudestaan tuttuja ruokia. Myös kasvisruoan ja partioihanteiden suhteesta on keskusteltu.
”Ei kasvismuonituksen tarvitse olla mitään tosi hurjaa ja erikoista”, Noora sanoo.
Noora mainitsee myös muutaman käytännön vinkin lippukunnille, jotka miettivät kasvislinjaan siirtymistä. Monipuoliseen ja ravitsevaan ruokalistaan kannattaa panostaa, eikä kasvisruokailun tarvitse olla pelkkää soijarouhetta seitsemää päivää putkeen. Hän myös painottaa kuinka tärkeää on, että koko johtajisto seisoo päätöksen takana.
Korven Koukkaajien kaltaiset esimerkit osoittavat, että kasvisruokailuun siirtymisen tiellä ei ole ylittämättömiä esteitä. Samalla se on planeetalle parempaa ja eettisesti kestävämpää. Olisiko siis lippukuntienkin aika seurata keskusjärjestöään?
