Moni partiolainen viettää rakkaan harrastuksen parissa lukemattomia tunteja vuosien varrella. Partiosta saattaakin löytyä hyviä ystäviä tai parisuhde. Partiokaverukset ja -pariskunta kertovat, miten ovat tavanneet ja miten yhteinen harrastus näkyy arjessa.
Ystävyyssuhteiden solmiminen käy helpoiten siellä, missä viettää paljon aikaa. Ystävyys voi syntyä vaikkapa samassa sudenpentulaumassa tai yhteisen leirikokemuksen ansiosta. Moni partiolainen on löytänyt myös kumppanin partiosta tai houkutellut kumppanin mukaan partioon.
Vaellukset ja huumori yhdistävät Eskoa ja Juliusta
Kuva: Jyrki Kuula.
Helsinkiläisten Esko Raikusen, 25, ja Julius Kuulan, 24, ystävyyden käännekohta tapahtui partiolippukunta Maahisten sudenpentujaoston retkellä syksyllä 2006. Esko kysyi retkellä Juliukselta ”onko hän kova jätkä” ja osoitti Juliusta taskulampulla silmiin. Julius läpäisi testin, sillä hän ei hetkahtanut taskulampun valosta ja piti silmät auki. Hän oli siis kova jätkä.
Siitä alkoi pitkäaikainen yhteinen harrastus. Ystävystyminen tapahtui nopeasti, koska molemmat osallistuivat jokaiseen mahdolliseen partiotapahtumaan jo pienestä pitäen. Nykyään partio on Eskolle ja Juliukselle muun muassa vaelluksilla käymistä ja niiden suunnittelua. He tykkäävät keksiä uusia tapoja toimia yhdessä, kokeilla reseptejä tai kikkailla varusteiden ja tarvikkeiden kanssa.
Tunnelmaamme keventävät vuosien saatossa syntyneet pitkäaikaiset sisäpiirin vitsit ja hauskat (huonot) läpät.
“Mieleenpainunein partiomuistomme on vuoden 2022 kaamosvaellus Kevon kansallispuistossa. Viimeinen vaelluspäivä oli todella pitkä ja raskas, ja pakkanen kiristyi -30 asteeseen illan myötä. Edessä oli telttayö, jonka palkitsi ikimuistoinen, monen tunnin revontuli-show suoraan yläpuolellamme. Tämä on jäänyt molemmille vahvasti mieleen”, Esko ja Julius kertovat.
Vuosien saatossa, yhdessä tehden ja pilke silmäkulmassa kaverukset ovat oppineet toisistaan paljon ja luoneet välilleen luottamusta ja yhteisymmärrystä.
“Tunnelmaamme keventävät vuosien saatossa syntyneet pitkäaikaiset sisäpiirin vitsit ja hauskat (huonot) läpät”, he kuvailevat.
Kuva: Toivo Laiho.
Yhteinen leirikokemus synnytti Mimmun ja Kaisan jo vuosikymmeniä kestäneen ystävyyden
Partion ydintä ovat retket ja leirit, joilla saattaa ystävystyä uusiin ihmisiin yli lippukuntarajojen. Näin kävi myös Mimmu Mannermaalle, 56, ja Kaisa Leikolalle, 55. He tapasivat Pääkaupunkiseudun Partiolaisten ja Uudenmaan Partiopiirin yhteisellä piirileirillä, Kappadokialla, vuonna 1982, kun heidän lippukuntansa olivat samassa savussa. Ystävyyttä on nyt jatkunut jo viidellä eri vuosikymmenellä.
Yhteinen partioharrastus näkyy Mimmun ja Kaisan arjessa eniten samankaltaisina arvoina ja siinä, että he ovat isossa yhteisessä kaveriporukassa tunnettuja siitä, että he tarttuvat toimeen ja saavat aikaiseksi. Jos joku asia vaatii edistämistä, Mimmu ja Kaisa ovat usein luontevasti ne, jotka siihen tarttuvat.
Mimmu ja Kaisa ovat päässeet tekemään yhteistyötä myös töiden merkeissä.
“Meillehän ehti tulla myös yhteistä partiotyötaivalta useampi vuosi eli sekin on hitsannut tätä ystävyyttä entistä tiiviimmäksi”, kaverukset kuvailevat.
Juhlimme kesällä 2022 Kajolla 40-vuotista ystävyyttämme, ihan mahtavasti oli sopiva leiri tarjolla juhlintaan. Saa nähdä mitä keksitään vuonna 2032!
Leirit ovat näytelleet Mimmun ja Kaisan ystävyydessä tärkeää roolia myös ensitapaamisen jälkeen. Yksi mieleenpainuneimpia yhteisiä muistoja on ollut se, kun Kaisa oli yllätykseksi ilmoittanut kaverukset PäPan piirileiri Sarasteelle viikonlopuksi juhlistamaan heidän 30-vuotista ystävyyttään.
“Otettiin pesti kahvilan keittiöstä ja sokeroitiin viikonlopun aikana ehkä miljoona munkkia”, Mimmu kuvailee juhlamenoja.
Ystävyyden juhlistamisesta on tullut tapa, joka jatkuu edelleen.
“Juhlimme kesällä 2022 Kajolla 40-vuotista ystävyyttämme, ihan mahtavasti oli sopiva leiri tarjolla juhlintaan. Saa nähdä mitä keksitään vuonna 2032”, Mimmu ja Kaisa nauravat.
Vilma ja Anna ovat kasvaneet yhdessä partiossa
Vilma Viertolan, 27, ja Anna Enbusken, 26, ystävyys lähti liikkeelle Rovaniemellä Napapiirin Tyttöjen Ketut-sudenpentulaumasta vuonna 2005. Sittemmin molemmat ovat tahoillaan muuttaneet Helsinkiin ja ystävyys on jatkunut ja tiivistynyt.
“Tapasimme partion ansiosta, ja olemme kasvaneet yhdessä partiossa. Ehkä yhteys välillämme on myös osittain pysynyt partion ansiosta, vaikka olemme asuneet eri puolilla Suomea. Nyt kun asumme taas samalla paikkakunnalla ja toimimme samassa piirissä, on hauskaa, että ystävyytemme on samanlaista kuin vaikkapa 15 vuotta sitten”, Vilma nauraa.
Parhaimmat hetket ovat niitä, kun isoissakin pesteissä pääsemme yhdessä palaamaan henkisesti sudareiksi ja pitämään hauskaa.
Lähes kahdenkymmenen vuoden yhteiseen taipaleeseen on mahtunut kaikenlaista ja partiopestejä on tullut tehtyä niin yhdessä kuin erikseen.
“Parhaimmat hetket ovat niitä, kun isoissakin pesteissä pääsemme yhdessä palaamaan henkisesti sudareiksi ja pitämään hauskaa”, Vilma kuvailee.
“Partio on vuosien aikana kantanut kaverisuhdettamme. Nykyään Vilma on yksi pisimpään elämässäni olleista ystävistä”, Anna jatkaa.
Almasta, Pihlasta, Netestä ja Maijusta on hitsautunut kaveriporukka hiljalleen
Yksittäisten kavereiden lisäksi partiosta saattaa löytyä isompikin kaveriporukka. Vartiovuoren Tytöissä toimivien Maiju Huuskosen, 24, Alma Järven, 21, Pihla Havukaisen, 26, ja Nette Laineen, 24, ystävyys on syntynyt monien asioiden summana. He ovat tutustuneet toisiinsa hieman eri aikoihin ja kaveriporukka on muodostunut pikkuhiljaa. Maiju ja Nette tutustuivat toisiinsa jo samassa sudenpentulaumassa. Pihlaan he tutustuivat, kun hän oli koulututtamassa ryhmänohjaajakoulutuksessa, johon Maiju ja Nette osallistuivat. Kolmikosta tuli nelikko, kun Maiju, Nette ja Pihla tutustuivat Almaan Itä-Helsingin lippukuntien yhteisellä kesäleirillä, jolla Alma oli vielä tarpoja. Hiljalleen nelikko lähentyi johtajatoiminnassa ja esimerkiksi lippukunnan hallituksessa.
Kuva: haastateltujen kotialbumi.
Yksi parhaita yhteisiä partiomuistoja on viime kesän Etelä-Korean Jamboreelta. Kaverukset kiersivät ensin kahden viikon ajan Etelä-Koreaa nelistään ja toiset vajaa kaksi viikkoa vierähti leirillä. ”Reissu oli kokonaisuudessaan mieleenpainuva. Erityisesti nauramme muistoille tuskaisista ja erittäin hikisistä aamuista, joina heräsimme 35 asteen lämpöisestä teltasta aamuseitsemältä. Tuskissamme kehitimme kokemuksesta oman laulunkin”, Maiju, Nette, Pihla ja Alma nauravat.
Partion ulkopuolella puhumme partiosta, ja toisin päin. Käännymme ensin toistemme puoleen, mikäli tarvitsemme tukea tai neuvoa pesteihimme liittyen.
Yhteisten aamuherätysten ohella kaveruksilla ei ollut juurikaan yhteistä aikaa leirillä, sillä he kaikki toimivat eri pesteissä. Mieleenpainunut kokemus oli kuitenkin yhteinen vapaapäivä, jolloin he matkasivat läheiseen rantakaupunkiin meren äärelle.
“Päivästä teki erityisen muun muassa kohtaaminen paikallisen kanssa, joka oli harrastanut partiota nuoruudessaan, ja uiminen hätkähdyttävän suuren roskalautan keskellä rannalla. Yllätykseksemme illan kruunasi rannalla järjestetyt bileet, joissa lavan edessä tanssilattian sijasta olikin kahluuallas täynnä jotakin vaaleanpunaista nestettä! Nämä muistot ovat mahtavia tarinoita, joista tekee merkityksellisiä se, että saimme kokea ne yhdessä”, nelikko muistelee.
Partio näkyy myös kaverusten arjessa. Maiju, Nette, Pihla ja Alma jakavat paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja puuhaavat yhdessä niiden parissa. Yhteinen partioharrastus näkyy vapaa-ajallakin siinä, että keskustelu siirtyy helposti hyvinkin partiokeskeiseksi.
Kuva: haastateltujen kotialbumi.
“Partion ulkopuolella puhumme partiosta, ja toisin päin. Käännymme ensin toistemme puoleen, mikäli tarvitsemme tukea tai neuvoa pesteihimme liittyen. Saatamme käyttää pitkät tovit toistemme parhaillaan käynnissä olevien pestien tai partiohommien puntaroimiseen. Koska asumme eri paikkakunnilla, käytämme partiotapahtumissa tilaisuuden hyväksi kertoa kuulumisia viimeaikaisista käänteistä”, Maiju, Nette, Pihla ja Alma kertovat.
Partio on Joonaksen ja Emilian suhteen yhteinen tekijä
Paitsi ystäviä, partio yhdistää myös pariskuntia. Moni tapaa puolisonsa partion kautta tai houkuttelee kumppaninsa mukaan rakkaan harrastuksen pariin. Näin kävi myös vantaalaisille Joonakselle, 21, ja Emilialle, 21.
“Tutustuimme lukiossa ja Joonaksen kautta tutustuin partioon. Pari vuotta seurasin vierestä ja vannoin, ettei minusta saa mitään eränkävijää. Kävin kuitenki evp:nä retkilllä ja tapahtumissa sivusta seuraajana. Lopulta toisin kävi ja päädyin aloittamaan mitä parhaimman harrastuksen”, Emilia kertoo.
Toisesta saa turvaa ja tukea tekemisessä, ja toinen ymmärtää, kun puhutaan ”samaa kieltä”. Vaikka molemmat tekevät eri asioita niin silti jaamme ja teemme paljon yhdessä.
Pariskunnan mieleenpainunein partiomuisto on se, kun Emilia toimi Supersemmassa vima-päällikkönä ja Joonas tuli valokuvaamaan tapahtumaa.
“Se oli ensimmäinen kerta, kun lähdin tekemään partiossa jotain omaa ja vuorostani sain itse toteuttaa oman näköistä juttua uutena partiolaisena. Uutena partiolaisena helposti yleensä lähtee seuraamaan muita ja toimimaan jo pidempään olleen partiolaisen tapojen mukaisesti”, Emilia kertoo.
Supersemman aikana roolit vaihtuivat ja Joonas, joka oli aiemmin ollut esimerkkinä ja ”leadaamaassa”, olikin nyt vain mukana tekemässä. Partio on toiminutkin suhteessa yhteisenä tekijänä.
“Toisesta saa turvaa ja tukea tekemisessä, ja toinen ymmärtää, kun puhutaan ”samaa kieltä”. Vaikka molemmat tekevät eri asioita niin silti jaamme ja teemme paljon yhdessä”, Joonas ja Emilia kuvailevat.
Perttu ja Kari tutustuivat tapahtumaa tehdessä
Partiosta voi löytää uusia ystäviä myös sudenpentuiän jälkeen. Espoolaiset Kari Keskitalo, 31, ja Perttu Alanne, 22, ovat tutustuneet vuonna 2016, kun he olivat tekemässä Espoon Partiotuen järjestämää Vimma-tapahtumaa.
Mieleenpainunein yhteinen partiokokemuskin liittyy tapahtuman tekemiseen. Kari ja Perttu olivat tekemässä Lapin piirileiri Kajahusta vuonna 2019 niin, että Kari oli ylipuhunut Pertun mukaan tekemään leiriä.
Jaetaan yhteisiä kokemuksia pestin arjesta ja haastavista tilanteista.
Yhteinen partioharrastus näkyy nykyään siinä, että Perttu toimii tällä hetkellä samassa pestissä, jossa Kari on toiminut muutamaa vuotta aiemmin. Ajatuksia on siis helppoa jakaa, kun pestiympäristö on molemmille tuttu.
“Jaetaan yhteisiä kokemuksia pestin arjesta ja haastavista tilanteista”, kaverukset kuvailevat.
Yhteinen harrastus näkyy myös siinä, että Pertun johtama PäPan viestinnän ja markkinoinnin toiminnanala tekee läheistä yhteistyötä Karin johtaman piirileiri Kimaran viestinnän ja markkinoinnin osa-alueen kanssa.
