Kuten moni muukin on tänä syksynä tehnyt, minäkin aloitin partion aikoinaan ”keskeltä”. Silloin vuosia sitten en ollut pieni sudenpentu, vaan 11-vuotias tarpoja. Vaikka partio olikin hauskaa, sen aloittaminen oli haastavaa. Kaikki ystäväni osasivat jo niin paljon minua enemmän. Partiotaitojen ohella oli vaikeaa oppia partiolaisten tavoille. Partiomaailma eroaa monella tapaa EVP-maailmasta (Ei Vielä Partiolainen).
Ensinnäkin partiolaisilla on oma tervehdyksensä. Sen oppimiseen ja käytön totutteluun meni aikansa. Olen kuitenkin kiitollinen johtajilleni, jotka jaksoivat opettaa minulle tämän ”pienen yksityiskohdan”.
Aivan liian helposti konkaripartiolaiset sivuuttavat tervehdyksemme arvon, mutta on tärkeä muistaa sen merkitys. Tervehdyksellä pystymme moikkaamaan kadulla tai ilmoittautumaan kisarastilla. Kuka ei haluaisi saada ilmoittautumistaan hyväksytyksi? Tämä yksinkertainen ele on ehkä pelkkää etikettiä, mutta myös arvokas tapa tuntea ystävyyttä partiolaisten kesken.
Aivan liian helposti konkaripartiolaiset sivuuttavat tervehdyksemme arvon.
Ystävyydestä puheen ollen, me partiolaiset olemme kaikkien ystäviä ja aina valmiita auttamaan muita. Niin aloittavien partiolaisten kuin vanhojen tekijöiden tulee voida tuntea olonsa tervetulleiksi. Varsinkin niinä
hetkinä, kun kaipaa neuvoa, ystävän olisi hyvä löytyä läheltä. Onneksi voimme kaikki toimia toistemme ystävinä ja katsoa, että jokaisella ympärillämme on asiat kunnossa. Aina voi vähintään kysyä, tarvitseeko toinen apua.
Voisimmekin tänä syksynä pitää erityisen hyvää huolta tästä ystäväasiasta. Ollaan kaikki avuliaita ja ystävällisiä uusille ryhmäläisillemme ja ventovieraillekin. Levitetään partiokulttuurin tärkeintä osaa, ihanteitamme, ympärillemme. Näin voimme yhdessä varmistaa, että kaikkien on mahdollisimman helppoa aloittaa partio. Loppupeleissä kyseessä on kuitenkin aivan mahtava harrastus, kulttuuri, yhteisö ja maailma!
Lopuksi haluan vielä toivottaa tervetulleiksi kaikki uudet ja vanhatkin partiolaiset!
Maria ”Varis” Louhivuori
