Pääkaupunkiseudun Partiolaisilla on n. 11 000 jäsentä. Jäsenmäärän kasvu on pysähtynyt, emme elä enää pari vuotta sitten vallinnutta kasvun aikaa. Tähän liittyy kaikki, mitä partiossa teemme, kasvu ei ole päämäärä, vaan laadun mittari, kasvun pitäisi olla kestävää ja osa perustoimintaa. Paljon toimijoita takaa paremmat mahdollisuudet paremmalle toiminnalle, paremmalle koulutukselle ja laajemmalle vaikuttavuudelle.
On arvioitu, että vuonna 2030 pääkaupunkiseudulla asuvista kolmasosan äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Jos rinnastaisimme tämän kehityksen suoraan toimintaamme Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa, meillä pitäisi olla aika paljon moninaisempaa porukkaa mukana jo nyt. Jostakin syystä kuitenkin suurin osa kuvissamme esiintyvistä partiolaisista on valkoisia kantasuomalaisia. Aloitin pestissäni vuoden alussa, ja näiden muutaman kuukauden aikana tapaamani harrastuksia ja suomalaisia yhteisöjä etsivät maahanmuuttajat, toisen sukupolven suomalaiset ja pakolaiset, ovat kaikki kysyneet, että “eikö partio olekaan rikkaiden kristittyjen harrastus?” Olen parhaani mukaan kertonut että ei, kuka vain voi olla partiolainen, mutta fakta on se, että en voi näyttää heille kuvaa huivipäisestä partiolaisesta kesäleirillä, sillä sellaista kuvaa ei ole. Pitäisikö olla?
Tuo kolmasosa muun kielisiä ei tarkoittaisi kolmasosaa nykyisestä jäsenmäärästä. Se tarkoittaisi kolmasosaa lisää jäseniä. 11 000 jäsenestä tulisi yhtäkkiä lähes 15 000. Se tarkoittaisi kasvua, joka avaisi maailmankuvaamme, opettaisi meille kulttuureista, antaisi meille mahdollisuuden olla yhteisö niille, joilla ei ole enää mitään. Auttaisi ihmisiä kotoutumaan ja kuten edellä totesin, parantaisi toimintamme laatua. Eikä moninaisuus ole pelkästään maahanmuuttajia ja pakolaisia tai muita uskontokuntia. Moninaisuus tarkoittaa myös sisuja ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Näkyvätkö hekään materiaaleissamme, näkyvätkö he jokapäiväisessä toiminnassamme? Onko lippukunnissa näiden vähemmistöjen edustajia? On upeaa, että vastikään perustettu Pinkkipartio keskittyy seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan partiossa; se kertoo, että sille on tarvetta. Sisupartiota on ollut olemassa jo pitkään. Toivoisin, että sisupartiolaiset voisivat vielä näkyvämmin olla mukana kaikessa toiminnassamme, että vielä paremmin osaisimme huomioida heidät tapahtumissamme ja koulutuksissamme.
Näihin asioihin on ikään kuin vasta herätty. Herätty siihen, että puhumme aina parhaista johtajakoulutuksistamme ja silti mietimme Moni-ryhmässä, että miten monessa koulutuksessa puhutaan moninaisuudesta. Onko meillä olemassa leikkipankkia leikeistä tai peleistä, jotka eivät vaadi yhteistä kieltä? Puhutaanko PJ-kurssilla ikinä moninaisuudesta vai pelkästään tapahtumien järjestämisestä? Onko ROK-kursseilla koulutusta maahanmuuttajien ottamisesta mukaan lippukunnan johtajistoon? Kerrotaanko Tervetuloa partioon -illassa, että partiossa on myös sukupuolivähemmistöjä? Jos näitä asioita jo tehdään, niin kertokaa se minulle, sillä en ole niistä aiemmin kuullut.
Me sanomme, että partio kuuluu kaikille. Meidän arvojemme mukaista toimintaa on muiden auttaminen, yhdessä toiminen ja vaikuttaminen ympäröivään yhteiskuntaan. Mikä muu istuu näihin paremmin kuin se, että kantasuomalaisten (kasujen) joukossa näkyvät ja kuuluvat kaikki moninaisuus, vähemmistöt ja heidän mukanaan tuoma rikkaus. Partio ON maailman paras harrastus. Sen täytyy ehdottomasti olla sellainen harrastus, johon kuka tahansa voi tuntea olevansa tervetullut, avoimesti, omana itsenään. Sen me voimme tehdä yhdessä, pienin askelin. Stereotypioiden murtaminen lähtee meistä, ja siinä jokaisella meistä on osamme ja tarkoituksemme. Ilman lippukuntia moninaistuminen ei onnistu. Kun lippukunnissa innostutaan ja otetaan mukaan vähemmistöjen edustajia sudenpentulaumoihin tai johtajistoon, se alkaa näkyä kaikessa toiminnassamme. Me piirissä haluamme tehdä yhteistyössä erilaisten järjestöjen kanssa kaikkemme, että voimme auttaa lippukuntia näissä asioissa. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kun me yhdessä haluamme sitä, me onnistumme. Niinhän se on aina partiossa toiminut. Kun me yhdessä olemme halunneet jotakin tehdä, sen me olemme tehneet. Sellainen asenne on yksi parhaista puolista partiossa ja melko ainutlaatuinen yhteiskunnassammekin.
Senni Raunio
Moninaisuudesta vastaava hallituksen jäsen
