Yleinen

Kun vieraskielinen tuli partioon – Turvallisesti yhdessä blogisarjan osa 7

”Rakastan retkeilyä ja luonnossa olemista! Olin jo pitkään haaveillut siitä, että löytäisin sellaisia ihmisiä, jotka jakavat kanssani tämän kiinnostuksen, ja joiden kanssa voisi lähteä nauttimaan suomalaisesta luonnosta, istumaan iltaa nuotiolla ja yöpymään teltassa.

Satuin törmäämään somessa erääseen englanninkieliseen päivitykseen, jossa etsittiin ryhmänjohtajaa kaksikieliseen partioryhmään. Partio ei sinänsä kertonut minulle mitään, mutta päivityksessä mainittiin, että partiossa pääsee retkeilemään ja olemaan luonnossa. Koin, että tämä oli vastaus haaveisiini!

Oli helppoa, kun pystyin ottamaan yhteyttä Facebookin Messengerillä. Kerroin, että minua saattaisi kiinnostaa homma. Haluan kuulla enemmän. Pian olimme sopineet, että tapaisimme ja juttelisimme asiasta lisää.

Kävimme kahvilla paikallisessa kahvilassa. Oli kiva, kun pystyi juttelemaan aiheesta englanniksi, koska vaikka olin asunut Suomessa jo 6 vuotta, en ollut juurikaan tarvinnut suomen kieltä, enkä oikein siksi ollut sitä oppinutkaan. Suomalaisen puolisonikin kanssa puhuttiin vain englantia.

Toiminta vaikutti mielenkiintoiselta, ja niin lupauduin hommaan. Mutta pian huomasin monia asioita, jotka tekivät osallistumiseni hankalaksi. Ensinnäkin minulle kerrottiin, että pitää täyttää jäsenhakemus ja liittyä partioon. Okei, sain suoran linkin jäsenhakemukseen, mutta lomake oli suomeksi! Onneksi sain apua puolisoltani, ilman sitä olisi homma saattanut tyssätä jo heti alkumetreillä. Yksi asia, joka myös mietitytti, oli jäsenmaksu. Siis lähdin tekemään vapaaehtoistyötä ja jouduin maksamaan siitä! Asiaa perusteltiin toki vakuutuksella ja sillä, että jäsenenä saisin monia etuja vaikkapa kurssimaksuista. Mutta silti asia tuntui hiukan oudolta!

Tapasin ryhmän toisen vetäjän ja tarkoitus oli suunnitella ohjelmaa ryhmälle. Siinä eteen tulikin sitten toinen haaste, nimittäin partio-ohjelma oli vain suomeksi. Johtajaparini teki paljon töitä sen eteen, että ymmärtäisin, mitä eri aktiviteeteissa oli tarkoitus tehdä. Mutta huomasin myös hänen turhautumisensa, enkä oikein enää tiennyt, kehtaanko kysyä enempää. Tosin naureskelimme yhdessä erilaisille termeille, joita johtajaparinikin ihmetteli ja jotka todettiin, että niitä on aika mahdotonta edes kääntää: tarppo, majakka, paussi… mitä näitä nyt oli.

Minulle kerrottiin, että saisin myös koulutusta oman tehtäväni tueksi, tästähän oli puhetta jo jäsenmaksun yhteydessä. Minulle lähetettiin niistä linkkejä ja selitettiin, mistä on kyse. Oli ehkä jo aika selvää, että koulutukset olisivat ainoastaan suomen kielellä. Jätin ne suosiolla väliin. Monia muitakin tapahtumia olisi ollut, mutta en ymmärtänyt tapahtumakuvauksesta, että mistä niissä oli kyse. Arvaatte varmaan, etten osallistunut mihinkään tapahtumaan. Jälkikäteen, kun näin kuvia tapahtumasta harmitti, etten ollut lähtenyt mukaan. Esimerkiksi leireillä olisin varmasti selvinnyt. Ei vain tuntunut siltä, että olisin kielitaidottomana kovin tervetullut.

Ryhmässä toimiminen oli ihan mukavaa, koska pystyin toimimaan siellä englannin kielellä ja sitä kautta oli mahdollista koko ajan pysyä perillä siitä, mitä ollaan tekemässä. Tykkäsin osallistua myös aikuisille järjestettyihin retkiin ja muutenkin lippukunnan järjestämät jutut olivat kivoja, koska aina joku toimi minulle tulkkina. Kuitenkin jossain vaiheessa aloin epäillä, oliko minusta sittenkään niin paljon apua vai olenko enemmän rasite. Vielä kun muuhun elämääni tuli niin paljon kaikkea, päätin lopettaa partion.”

Partiossa on tehty jo pitkään töitä sen eteen, että harrastus olisi mahdollinen ihan kaikille. Uudessa strategiassa tavoitteena on tavoittaa yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä mukaan toimintaan. Etenkin pääkaupunkiseudulla on jo aika arkista, että toiminnassa on mukana eri taustaisia ihmisiä. Kuitenkaan rutiinit vieraskielisten mukaan ottamiseen eivät ole käytännössä välttämättä niin yksinkertaisia.

Olen ollut mukana perustamassa monikulttuurista lippukuntaa, Järvenpään Scoutteja. Lippukunta perustettiin vuonna 2015, siis noin kuusi vuotta sitten. Silloin vieraskielisten mukaan ottamiseen ei ollut lippukunnalle juurikaan tukea saatavilla.

Alussa kuvaamani tarina on tosi ja näitä tilanteita muistellessa voi huomata, miten paljon asiat ovat muuttuneet erityisesti käännösten osalta. Nykyisin kielikysymyksiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota ja kehitystä on tapahtunut huimasti aina jäsenhakemuslomakkeesta monikieliseen viestintään ja englanninkielisiin terkkukursseihin. Paljon olisi kuitenkin vielä tekemistä esimerkiksi koulutusten ja osalta, jotta ne tavoittaisivat myös vieraskieliset.

Monesti kuulen sanottavan, että onko järkeä mainostaa partiota eri kielillä, kun toiminta on kuitenkin suomeksi. Itse väitän, että kyllä se avaa aika paljon ovia ja madaltaa kynnystä, kun saa ihmiset ymmärtämään, mitä partio ylipäätään on. Näin annetaan se mahdollisuus, että voi edes miettiä, voisiko tämä olla myös minun tai lapseni harrastus. Monesti lapset osaavat suomea, joten jo pelkästään se, että vanhemmat saa vakuutettua, auttaa lapsen harrastusvalintoja tehdessä.

Mitä tukea lippukunnille on tarjolla vieraskielisten tavoittamiseen ja mukana pitämiseen?

Tämä on blogisarja, jossa käsitellään kerrallaan yhtä tai useampaa turva-aikuisen pestiin tai lippukunnan arkeen liittyvää asiaa. Blogissa on tarkoitus antaa tietoa, ohjeita ja vinkkejä uusiin tai hankaliin tilanteisiin. Lue lisää turva-aikuisen pestistä.