Jotta kaikki saisivat ansaitsemansa kiitoksen, tarvitaan aineellisen kiittämisen oheen myös hurja määrä aineetonta kiitosta.
Maaliskuun alussa Suomen Partiolaisten hallitus postitti 600 luottamushenkilölleen kustomoidut suklaalevyt kiitoksena korona-aikana tehdystä työstä. Kiitoksen lisäksi tarkoitus oli tsempata luottiksia jaksamaan poikkeusolojen keskellä. Kun suklaalevyt kolahtelivat postiluukuista, aiheesta syntyi nopeasti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Pian somesoppa jo kiehui yli äyräiden.
Monelle keskustelijalle keskeinen kysymys oli, miksi kaikista partiolaisista juuri SP:n luottikset olivat saaneet suklaata ja miksei levyjä lähetetty esimerkiksi johtokolmikoille. Osa ajatteli lahjan olleen järjettömän kallis, toisten mielestä se oli aivan liian pieni.
Itse kiinnitin erityisesti huomiota kommentteihin, joista näkyi ihmisten paha mieli. Ajateltiin, että oma pesti ei varmasti ole minkään arvoinen, jos itse on jäänyt suklaalähetyksestä paitsi. Eräs kommentoija jopa harkitsi pestinsä lopettamista jatkokauden sijaan, koska kyseinen kiitos ei koskenut häntä.
Toisten saaman kiitoksen herättämä suuri harmitus saattaa kertoa siitä, että ei itse koe saaneensa tarpeeksi arvostusta tekemästään työstä. Pahan mielen purkautuminen on huolestuttavaa, sillä se viestii liian vähäisestä kiitoksen määrästä.
Motivaation kannalta kiittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Harva vapaaehtoinen haluaa jatkaa pestissään, jos tuntuu, että tekemästään työstä ei saa tunnustusta. Epämotivoitunut, kiitosta kaipaava tekijä tuskin on myöskään kovin innostunut uusista pesteistä.
Valitettavasti aineellinen kiitos on kuitenkin rajallista. Suunnitteluvaiheessa kiittäjä joutuu tekemään vaikeita valintoja, sillä kiitettävien joukko usein on rajattava jollakin perusteella. Aineellisen kiitoksen määrää rajoittavat raha ja muut käytettävissä olevat resurssit, eikä kaikkien palkitseminen välttämättä ole mahdollista, vaikka jokainen olisi sen ansainnut.
Jotta kaikki saisivat ansaitsemansa kiitoksen, tarvitaan aineellisen kiittämisen oheen myös hurja määrä aineetonta kiitosta. Viesti tai puhelu ei ehkä täytä vatsaa, mutta voi jäädä vastaanottajan mieleen pitkäksikin aikaa.
Aineeton kiittäminen on meidän jokaisen vastuulla. Kun muistamme kiittää toisiamme partioarjessa, huolehdimme osaltamme kiitoksen riittävästä määrästä. Parasta on, että toisen kiittäminen voi usein tuntua yhtä hyvältä kuin kiitoksen saaminen.
Kirjoittaja on Hepun toimittaja ja SP:n luottis, joka itsekin sai kohutun suklaalevyn. Varsinaisesta suklaasta kuitenkin pääsi nauttimaan talouden toinen partiolainen.
